Alle kouluikäisen lapsen sääriluun murtuman jälkeinen kuntoutus : kirjallinen opas lapsiperheille

Abstract

Murtumat ovat yleisiä kasvuikäisillä lapsilla. Lasten murtumat tapahtuvat usein kaatumisen tai putoamisen seurauksena. Pieniä vammoja syntyy myös raajaan kohdistuvan iskun, väännön tai raajan väliin jäämisen yhteydessä. Vuonna 2005 kaikista 0–15-vuotiaiden lasten murtumista sääriluun murtumia oli 4,8 %. Sääriluun murtuma syntyy usein trampoliini- tai liikenneonnettomuuksissa, kaltoinkohtelun seurauksena tai urheilussa. Murtuman oireita ovat kipu, turvotus ja vaikeus varata painoa murtuneelle raajalle. Useimmiten lasten sääriluun murtumat hoidetaan konservatiivisesti kipsihoidolla ja lasten murtumissa nivelten liikelaajuudet usein palaavat kipsihoidon jälkeen ennalleen 1–2 kuukaudessa.

Opinnäytetyössä käsitellään lasten sääriluun murtumien esiintyvyyttä, murtumaan johtavia syitä ja alle kouluikäisen kasvun vaikutusta murtuman paranemiseen. Lisäksi käsitellään kipsihoidon aiheuttaman immobilisaation vaikutuksia sekä niihin vaikuttamista fysioterapian keinoin kipsihoidon aikana ja sen päätyttyä. Työssä kuvataan myös lapsen ja tämän vanhempien ohjaamista ja lapsen kehitystason vaikutusta fysioterapian suunnitteluun.

Opinnäytetyön tavoite oli tukea alle kouluikäisen lapsen kävely- ja leikkimiskyvyn palautumista sääriluun murtuman jälkeen rohkaisemalla vanhempia leikkimään lapsen kanssa. Tavoitteen täyttämiseksi toteutettiin lapsiperheille jaettava kirjallinen opas, joka suunniteltiin vastaamaan työelämän tarpeita yhteistyössä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa työskentelevien fysioterapeuttien ja lastenkirurgin kanssa. Opas sisältää tietoa sääriluun murtuman jälkeisestä kuntoutuksesta ja ohjaa leikinomaisia harjoitteita nivelten liikkeiden ja lihasvoiman ylläpitämiseksi kipsihoidon aikana. Kipsihoidon jälkeiset leikinomaiset harjoitteet tukevat lapsen kävely- ja leikkimiskyvyn palautumista kehittämällä lihasvoimaa, nivelten liikkeitä ja tasapainoa sekä proprioseptiikkaa. Opasta voidaan hyödyntää myös operatiivisesti hoidetun sääriluun murtuman jälkeisen kuntoutuksen tukena.

Jatkotutkimuskohteena voitaisiin selvittää, miten lapsiperheet ovat kokeneet oppaan, miten oppaan harjoitteet sopivat eri ikäisille lapsille ja miten perheet ovat sitoutuneet harjoitteluun. Lisäksi voitaisiin tutkia, millaisia seurauksia alle kouluikäisen lapsen alaraajan murtuma aiheuttaa perheille.

A tibial fracture often happens after a fall or in trampoline or traffic accidents. In 2005, tibial fractures accounted for 4,8 % of all under 15 year olds’ fractures. Pediatric tibial fractures can often be treated conservatively with cast immobilization.

This thesis focuses on the etiology and incidence of pediatric tibial fractures and fracture healing in children aged 1–6. The thesis also describes the effects of immobilization and the means of physiotherapy that can be used to lessen those effects.

The purpose was to provide support for rehabilitation and restoration of the child’s ability to play and walk after a tibial fracture. A written guide was designed in co-operation with physiotherapists and a pediatric surgeon working in Tampere University Hospital. The guide provides information about the rehabilitation of a tibial fracture and play-like exercises to help sustain range of motion and muscle strength during cast immobilization and to improve muscle strength, range of motion, balance and proprioception after cast removal.

Future studies could focus on how the guide has been received by families, how the fracture has affected the family and how families have been able to commit to the exercise routine.