Kuulonyhdyshenkilöpalvelut Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä : Kohti suunnitelmallista hoitoketjua

Abstract

Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä kuulonyhdyshenkilöpalvelut terveyskeskusten lähipalveluina ovat tärkeitä asiakaslähtöisyyden toteutumiseksi. Erikoissairaanhoidossa tehdään edelleen työtehtäviä, jotka on mahdollista tehdä perusterveydenhuollossa. Kuulonyhdyshenkilöpalveluiden kehittämisellä voidaan säästää erikoissairaanhoidon kustannuksissa ja vaikuttaa kuulonkuntoutuksen pitkiin jonoihin.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata terveyskeskusten kuulonyhdyshenkilöiden työnkuvan toteutumista ja kehittämistarpeita sekä kartoittaa kuulonyhdyshenkilöiden näkökulmasta edellytyksiä kuulonkuntoutuksen hoitoketjun suunnitelmalliselle käyttöönotolle Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin jäsenkunnissa. Tutkimuskysymyksinä olivat: Millaisena terveyskeskusten kuulonyhdyshenkilöiden työnkuva toteutuu? Mitkä ovat kehittämistarpeet kuulonyhdyshenkilöiden työnkuvassa? Millaiset ovat kriittiset menestystekijät kuulonkuntoutuksen hoitoketjun käyttöönotolle henkilöstönäkökulmasta? Opinnäytetyön tavoitteena oli saada terveyskeskusten kuulonyhdyshenkilön työnkuva näkyväksi ja huomioiduksi tulevissa järjestämissuunnitelmissa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää alueellista kuulonapuvälineiden palvelusuunnitelmaa mietittäessä, prosessien kuvauksessa ja hoitoketjun kehittämisessä. Opinnäytetyö toteutettiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä 27 terveyskeskuksen kuulonyhdyshenkilölle. Tutkimusmenetelmänä oli kvantitatiivinen ja aineisto kerättiin postikyselynä. Kyselyyn vastasi 22 henkilöä ja vastausprosentiksi muodostui 81 %. Vastaukset analysoitiin Excel- taulukkolaskentaohjelmalla ja avoimet vastaukset sisällön erittelyllä.

Kuulonyhdyshenkilöiden työnkuva toteutuu perustyötehtävien osalta kuvauksen mukaisesti. Kehitettävää on kuulonyhdyshenkilöpalveluista tiedottamisessa asiakkaille ja hoitohenkilökunnalle. Hoitohenkilökunnalle tiedon jakaminen kuulonkuntoutuksesta on vähäistä. Aloittaessaan kuulonyhdyshenkilöt kokevat tarvitsevansa laajempaa perehdytystä. Vain alle kolmannes kuulonyhdyshenkilöistä koki, että esimiehillä on selkeä kuva kuulonyhdyshenkilön työnkuvasta.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kuulonyhdyshenkilöiden näkökulmasta edellytykset suunnitelmalliselle hoitoketjun käyttöönotolle ovat hyvät. Kuulonyhdyshenkilöt ja heidän organisaationsa suhtautuvat työnkuvien kehittämiseen positiivisesti. Ja yhteistyö erikoissairaanhoidon kuulonkuntoutuksen asiantuntijoiden kanssa toimii hyvin ja sitä halutaan parantaa hoitoketjun kehittämiseksi.

The purpose of this thesis was to describe the scope of the job description and development needs of the contact persons for the hearing impaired in health care centers. The aim was to explore the requirements for adopting a systematical care chain in membership municipalities of Southern Ostrobothnia hospital district from the contact person`s viewpoint. The aim was to make the job description of the contact person for the hearing impaired in health care centers visible and therefore better take into account upcoming health care organizing plans. The aim was to produce information, which can be used in the planning of regional services of the contact person for the hearing impaired as well as in describing the process and in developing care pathways.

The target group was 27 contact persons for the hearing impaired in the Southern Ostrobothnia hospital district. The quantitative research method was used and the date were collected by sending questionnaires. The response rate was 81%. The data were analyzed with excel-program and open responses with content analysis.

The results showed that there is some need for improvement in the job description of the contact persons for the hearing impaired in terms of informing clients, the personnel of local health care centers and other health care professionals on what is hearing rehabilitation. The Contact persons for the hearing impaired need more orientation at the beginning. It can be concluded that cooperation with the hearing rehabilitation expert in special health care works well and improvement of cooperation is needed for the development of the care chain. There is good qualifications to introduce care pathways systematically in hearing rehabilitation.