Omaishoitajien kokemuksia jaksamisestaan ja saamastaan tuesta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää omaishoitajien kokemuksia jaksamisestaan ja heidän saamastaan tuesta erään Pirkanmaalla sijaitsevan kunnan kotihoidon yksikön alueella. Työn tehtävinä oli selvittää, mitä tarkoittaa omaishoito, millaista tukea omaishoitajat saavat ja miten omaishoitaja kokee oman jaksamisensa. Opinnäytetyön tavoitteena oli työn tulosten avulla lisätä tietoa omaishoitajien jaksamisesta ja heidän kokemuksistaan saamastaan tuesta. Tuloksia voidaan mahdollisesti hyödyntää omaishoitajille annettavassa tuessa. Lisäksi tavoitteena oli lisätä omaa tietämystä omaishoitajien arjesta, jaksamisesta ja tukimuodoista.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän avulla. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla keväällä 2014. Opinnäytetyössä haastateltiin neljää omaishoitajaa erään Pirkanmaalla sijaitsevan kunnan kotihoidon yksikön alueella. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Omaishoitajat kuvailivat omaishoitoa tarpeelliseksi ja tärkeäksi, mutta myös eräänlaiseksi työksi sekä voimia vieväksi. Omaishoitajat saivat tukea perheeltä, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja vapaa-ajan ryhmistä. Tärkeimmät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarjoamat tuet olivat kotihoito, intervallijaksot, apuvälineet ja omaishoidon tuki. Tuloksissa tuli ilmi, että ilman tukipalveluita omaishoitajat eivät pärjäisi. Henkinen ja fyysinen jaksaminen koettiin osittain hyvänä, osittain huonona, mutta henkinen rasittavuus koettiin kuormittavimpana. Henkiseen jaksamiseen vaikuttivat positiivisesti perhe, harrastukset ja rakastava suhde hoidettavan kanssa, negatiivisesti puolestaan vaikuttivat huoli tulevasta ja hoidettavan hyvinvoinnista sekä ystävien puute. Fyysiseen jaksamiseen vaikuttivat omaishoitajan oma ja hoidettavan kunto sekä saadut tuet.

Omaishoito on aina yksilöllistä. Omaishoito on omaishoitajalle raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta myös palkitsevaa. Omaishoidon raskauteen vaikuttaa sekä omaishoitajan että hoidettavan kunto. Mitä huonommassa kunnossa hoidettava on, sitä enemmän hoidettava tarvitsee apua. Tukipalvelut määräytyvät yksilöllisesti hoidettavan tarpeiden ja omaishoitajan jaksamisen mukaan.

Tämän opinnäytetyön jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää, millaisia omaishoitajien kokemukset jaksamisestaan ja saamastaan tuesta olisivat, jos kaikilla haastateltavilla olisi runsaasti käytössä erilaisia yhteiskunnan tarjoamia palveluja. Voisi myös selvittää hoidettavien kokemuksia omaishoidosta, hoidettavana olemisesta sekä jaksamisestaan ja saamastaan tuesta.

The aim of this study was to examine how carers are coping and what kind of support services they receive. The study was conducted among the carers of a home care unit in a municipality in Pirkanmaa. The aim of the study was to increase knowledge about how carers cope and how they experience the support they receive. The results may be utilised to improve carer support services.

The study was carried out applying qualitative research method. The data were collected by theme-centred interviews during the spring of 2014. We interviewed four carers. The data were analyzed by means of qualitative content analysis.

The carers described caregiving as necessary and important, but they also considered it to be work and said it to be draining. The carers received support from their families, and social and health services. The most important support services offered by the social and health services were home care, respite care, equipment, and carer allowance. The carers saw their mental and physical health as partly good and partly bad, but the mental strain was considered to be the weightier issue of the two.

Caregiving is straining for the carer both physically and mentally, but it is also rewarding. How straining caregiving is depends on the health of the carer and the person receiving the care. The need for support services is determined on case-by-case basis according to the needs of the person receiving care and how well the carer is coping.