Toimintaterapiapalvelujen kehittäminen varhaiskasvatuksessa - varhaiskasvatuksen henkilökunnan ajatuksia yhteistyöstä
Neuvonen, Katja (2024)
Neuvonen, Katja
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403224904
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403224904
Tiivistelmä
Kasvatus ja kuntoutus eivät ole nivoutuneet suomalaisessa varhaiskasvatuksessa kovin kiinteäksi osaksi toisiaan. Moniammatillisen yhteistyön tarve varhaiskasvatuksessa on kuitenkin tunnistettu muun muassa tutkimusten kautta. Toimintaterapeutit ovat yksi merkittävä osa kuntoutuksen kenttää. Suomen varhaiskasvatuksessa ammattikunnan edustajia työskentelee kuitenkin vain muutamia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten toimintaterapiapalveluja voitaisiin lähteä kehittämään varhaiskasvatuksessa. Tavoitteena oli kuvata, millainen yhteistyö toimintaterapeuttien kanssa olisi varhaiskasvattajien näkökulmasta toimivin. Varhaiskasvatusta toteutetaan Suomessa eri ympäristöissä. Opinnäytetyössä keskityttiin tarkastelemaan kehittämistoimintaa päiväkodeissa. Työn teoriapohjana hyödynnettiin kanadalaista Partnering for Change-mallia, joka on luotu ohjaamaan toimintaterapeuttien työskentelyä kouluympäristössä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena ryhmämuotoisena teemahaastatteluna. Haastatteluun osallistui kolme päiväkodissa työskentelevää varhaiskasvattajaa, joilla oli kokemusta toimintaterapeuttien kanssa työskentelystä. Tutkimuksen aineisto analysoitiin aineistopohjaisen sisällönanalyysin keinoin. Opinnäytetyön tuloksena syntyi varhaiskasvattajien tavoitteita yhteistyölle toimintaterapeuttien kanssa ja toiveita yhteistyön muodoista. Yhteistyön tavoitteissa korostuivat tuki varhaiseen puuttumiseen, toimintaterapeuttien tuottamien kompensaatiokeinojen tuominen osaksi päiväkotiympäristöä ja tiedonjakaminen muun muassa kouluttamisen ja vinkkien kautta. Yhteistyön muodoista kiinnostusta herättivät verkostoituminen ja lapsen kuntoutus luonnollisessa toimintaympäristössä. Työn tuloksista voidaan päätellä, että toimintaterapeuttien tuomalle arjen tuelle päiväkotiympäristössä olisi tarvetta. Tuen lisäämisellä voitaisiin mahdollisesti muun muassa ennaltaehkäistä ongelmien kasaantumista nykyistä paremmin. Jatkotutkimusaiheena voisi toteuttaa hankkeen, jossa toimintaa testataan varhaiskasvatuksessa Partnering for Change-mallia mukaillen.