Urheiluun palaaminen eturistisiteen rekonstruktion jälkeen

Abstract

Polven eturistisiteen (ACL) leikkauksen jälkeinen kuntoutus on pitkä ja vaikea prosessi urheilijalle. Paineet palata urheilukentille ovat varsinkin huippu-urheilijoilla kovat. Toisaalta taas kuntoutuminen ei ole koskaan varmaa ja uudelleenloukkaantumisen riski on suuri liian aikaisin kilpailuun palaavilla. Eturistisidevamma syntyy tyypillisesti äkillisessä suunnanmuutostilanteessa, jossa jalkaterä on kiinni maassa ja polveen kohdistuu vääntö- ja kiertovoimia, ja näin ollen ne ovat yleisiä esimerkiksi pallopeleissä. Polvi voidaan leikata, kunhan vamma ja sen laatu on saatu selvitettyä kliinisesti ja kuvantamalla. Pelkkä konservatiivinen hoito on mahdollinen, mutta ei yleensä riittävä, jos tavoitteena on paluu kilpaurheiluun. Leikkauksen jälkeen polvea kuntoutetaan progressiivisesti, verraten terveeseen jalkaan ja urheilija yksilönä huomioiden. Opinnäytetyössä oli tarkoitus selvittää mitä keinoja eturistisiteen rekonstruktion jälkeisessä kuntoutuksessa nykyisin käytetään, ja mitkä ovat optimaalisimmat kriteerit turvalliselle urheiluun paluulle. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja aineisto kerättiin marras-joulukuussa 2023 Pubmed ja SportDiscus-tietokannoista. Aineistohaun myötä valikoitiin 10 tutki-musta, jotka soveltuivat opinnäytetyöhön sisältönsä perusteella. Tutkimuksista saaduista tiedoista päätellen viiden vuoden sisällä hyväksi todettuja fysioterapian keinoja kuntoutuksessa ovat alaraajojen symmetrian hakeminen niin voimassa, massassa kuin liikkeessäkin, liikkeenlaadun analysointi ja kehittäminen videoinnin avulla, psykososiaalisten tekijöiden huomiointi ja psykologiset mittarit, viivästetty urheiluun paluu (9kk+), blood flow restriction training (BFR) harjoittelun käyttö kuorman hallitsemiseksi. Lisäksi viiden vuoden sisällä optimaalisimmiksi lajiinpaluukriteereiksi nousivat kokonaisvaltaisuus ja urheilijan huomioiminen kokonaisuutena, suoritus- ja toimintakyvyn testit, voimatestit ja psykologiset testit.

Rehabilitation after anterior cruciate ligament reconstruction is a long, demanding, and complicated process for an athlete. Elite athletes face tremendous pressure to return to their respective sport as early as possible. Returning early increases re-injury risk. ACL injury is typically caused by a sudden change of direction when foot is on ground and knee is prone to torque and twisting. This commonly happens in ball games. Conservative treatment is a possibility, but surgery is preferred if one’s goal is to return to high level sports. After surgery individual rehabilitation routine takes place.

Our thesis aim was to find out the best physical therapy modalities used after ACL reconstruction surgery and to sort out optimal criterion and tests used to assess safe return to sports. The research was conducted using descriptive literature review. Databases used in review were PubMed and SportDiscus. After the search process, 10 studies were chosen to be included.

Science based modalities for rehabilitation were therapeutic exercise, analyzing and correcting movement patterns, delayed return to sport, psychological assessments, taking psychosocial factors into account, open kinetic chain exercises and blood flow restriction training. Optimal criterion to assess athlete’s readiness to return to sport were quadriceps muscle strength testing, hop tests, ACL-RSI questionnaire and psychological tests, for eg. Tampa Kinesiophobia Scale.