Pienviljely ja sen kannattavuuden parantaminen
Lehmussaari, Sauli (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404156471
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404156471
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, mitä pienviljely on sekä miten sen kannattavuutta saadaan parannettua. Opinnäytetyössä pientiloja käsitellään ainoastaan tavanomaisen viljelyn viljatilojen näkökulmasta eikä esimerkiksi erikoiskasvitilojen, kuten marjatilojen. Tarkoituksena on pohjustaa pienviljelyn muuttunut merkitys nykyään sekä tulevaisuudessa. Opinnäytetyö käsittelee sen lisäksi pienviljelyn kannattavuutta parantavia seikkoja.
Opinnäytetyön tilaajana toimii pientila itäiseltä Pirkanmaalta. Tilalla on pohdinnassa uudet viljelykasvit sekä muut kannattavuutta parantavat seikat. Opinnäytetyö ei kuitenkaan sijoitu vain yhdelle tilalle, vaan sen tarkoituksena on toimia oppaana yleisesti.
Opinnäytetyössä pientilojen kannattavuutta parantavia keinoja on pyritty löytämään useita, monella eri tyylillä. Erityyppisiä keinoja on pyritty löytämään useita siksi, että tilallinen voisi etsiä itselleen sopivimman vaihtoehdon. Suorien keinojen lisäksi tarkoituksena on innostaa tilallista kokeilemaan uutta. Kannattavuutta voidaan parantaa hyödyntämällä yhteiskoneita, eli työkonetta ei omisteta yksin vaan esimerkiksi useampi tila. Tilan ei myöskään ole aina välttämättä kannattavaa itse investoida uuteen laitteistoon, etenkään jos laitteisto olisi kasvikohtaista, vaan urakoinnin käyttö on joskus kannattavampaa. 2010-luvulla ja sen jälkeen on nähtävissä kasvamissa määrin tilojen halu jalostaa itse omia tuotteitaan ja myydä niitä suoraan eteenpäin. Suoramyynti onkin yksi tapa parantaa kannattavuutta, sillä silloin välikädet jätetään pois. Tilat voivat myös erikoistua markkinoilla ei niin tunnettuihin kasveihin, jolloin tuottajien, eli kilpailun, määrä on pienempi. Maatilamatkailun kasvava suosio tarjoaa mahdollisuuksia nyt ja tulevaisuudessa.
Kannattavuutta voidaan parantaa myös valikoimalla tarkemmin viljeltävä kasvi. Perinteisiä viljoja viljelevän tilan kannattaa harkita vakavasti lisäävänsä viljelykiertoon laajemmin kasveja. Opinnäytetyössä lasketaan kannattavuus ohralle, rehuherneelle, sokerijuurikkaalle ja monimuotokasveille. Verrattavat kasvit valikoituivat niiden erojen sekä nousseen kannattavuuden perusteella. Sokerijuurikkaan hinta on kausilla 2023–2024 ennätyssuuri. Sokerijuurikkaan kannattavuus on laskettu siten, että tilallinen hoitaa itse vain ruiskutuksen ja lannoituksen. Herneen markkinat kasvavat koko ajan ja tarvetta tuottajille löytyy. Herne sitoo myös maahan typpeä vähentäen seuraavan kasvin lannoitustarvetta. Monimuotokasvien idea on tarjota vaihtoehtoa esimerkiksi heikosti menestyville lohkoille. Suoraan verrattuna sokerijuurikas on kaikista kannattavin viljelykasvi.
Kannattavuutta voidaan siis parantaa monella eri tavalla. Onkin tärkeää, että tila etsii itselleen kaikista sopivimman keinon. Viljelijät, kuten muutkaan yrittäjät, eivät voi tehdä loputtomasti samaa, vaan heidän tulee pysyä kehityksessä mukana. Vaikka maanviljelyn kannattavuus on vuosien saatossa laskenut ja koko ala on kokenut suuren murroksen, on pienviljelyllä edelleen paikkansa.
Opinnäytetyön tilaajana toimii pientila itäiseltä Pirkanmaalta. Tilalla on pohdinnassa uudet viljelykasvit sekä muut kannattavuutta parantavat seikat. Opinnäytetyö ei kuitenkaan sijoitu vain yhdelle tilalle, vaan sen tarkoituksena on toimia oppaana yleisesti.
Opinnäytetyössä pientilojen kannattavuutta parantavia keinoja on pyritty löytämään useita, monella eri tyylillä. Erityyppisiä keinoja on pyritty löytämään useita siksi, että tilallinen voisi etsiä itselleen sopivimman vaihtoehdon. Suorien keinojen lisäksi tarkoituksena on innostaa tilallista kokeilemaan uutta. Kannattavuutta voidaan parantaa hyödyntämällä yhteiskoneita, eli työkonetta ei omisteta yksin vaan esimerkiksi useampi tila. Tilan ei myöskään ole aina välttämättä kannattavaa itse investoida uuteen laitteistoon, etenkään jos laitteisto olisi kasvikohtaista, vaan urakoinnin käyttö on joskus kannattavampaa. 2010-luvulla ja sen jälkeen on nähtävissä kasvamissa määrin tilojen halu jalostaa itse omia tuotteitaan ja myydä niitä suoraan eteenpäin. Suoramyynti onkin yksi tapa parantaa kannattavuutta, sillä silloin välikädet jätetään pois. Tilat voivat myös erikoistua markkinoilla ei niin tunnettuihin kasveihin, jolloin tuottajien, eli kilpailun, määrä on pienempi. Maatilamatkailun kasvava suosio tarjoaa mahdollisuuksia nyt ja tulevaisuudessa.
Kannattavuutta voidaan parantaa myös valikoimalla tarkemmin viljeltävä kasvi. Perinteisiä viljoja viljelevän tilan kannattaa harkita vakavasti lisäävänsä viljelykiertoon laajemmin kasveja. Opinnäytetyössä lasketaan kannattavuus ohralle, rehuherneelle, sokerijuurikkaalle ja monimuotokasveille. Verrattavat kasvit valikoituivat niiden erojen sekä nousseen kannattavuuden perusteella. Sokerijuurikkaan hinta on kausilla 2023–2024 ennätyssuuri. Sokerijuurikkaan kannattavuus on laskettu siten, että tilallinen hoitaa itse vain ruiskutuksen ja lannoituksen. Herneen markkinat kasvavat koko ajan ja tarvetta tuottajille löytyy. Herne sitoo myös maahan typpeä vähentäen seuraavan kasvin lannoitustarvetta. Monimuotokasvien idea on tarjota vaihtoehtoa esimerkiksi heikosti menestyville lohkoille. Suoraan verrattuna sokerijuurikas on kaikista kannattavin viljelykasvi.
Kannattavuutta voidaan siis parantaa monella eri tavalla. Onkin tärkeää, että tila etsii itselleen kaikista sopivimman keinon. Viljelijät, kuten muutkaan yrittäjät, eivät voi tehdä loputtomasti samaa, vaan heidän tulee pysyä kehityksessä mukana. Vaikka maanviljelyn kannattavuus on vuosien saatossa laskenut ja koko ala on kokenut suuren murroksen, on pienviljelyllä edelleen paikkansa.