Humalan tuholaiset ja niiden luontaiset viholliset
Korhonen, Aleksi (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404156558
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404156558
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää Suomessa humalalla (Humulus lupulus) esiintyviä tuhohyönteisiä ja niiden luontaisia vihollisia. Humalan laaja-alaisempi viljely on Suomessa vielä nousujohteessa eikä aiempia tutkimuksia asiaan liittyen juurikaan ole. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanssa osana Panimohumala-hankkeen kasvinsuojelututkimusta.
Opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksessa hyödynnetään pääasiassa ulkomaista kirjallisuutta humalantuholaisten elintapoihin, luontaisiin vihollisiin sekä kasvintuhoojien hallintaan liittyen. Käytännön tutkimus tehtiin Luken Piikkiön lajikekoehumalistossa, jossa kasvustosta tarkkailtiin sekä tuho- että hyötyhyönteisiä. Hyönteisiä tarkkailtiin kasvustosta aktiivisesti silmien korkeudelta lehtiä kääntelemällä sekä passiivisesti keltaliima-ansojen avulla.
Opinnäytetyön tutkimusosio pohjautuu kasvukaudella 2022 ja 2023 tehtyihin havaintoihin. Tuloksissa ilmeni humalakirvapopulaation nopea lisääntyminen kasvukauden edetessä kumpanakin vuonna. Humalakirvoja ravinnokseen käyttävän leppäpirkon populaatiotiheys kasvoi myös merkittävästi kirvapopulaation kasvua seuraten. Myös kaskaita oli kumpanakin vuonna runsaasti alkukesästä, mutta niiden määrät hiipuivat kasvukauden edetessä. Tarkasteltavat kasvukaudet (2022 ja 2023) olivat sadannaltaan lähes samankaltaiset, joskinvuonna 2023 elokuussa satoi runsaammin.
Tämän selvityksen perusteella humalakirva vaikuttaisi olevan merkittävin humalan tuholainen myös Suomessa. Humalakirvan vaikutus sadon laatuun on huomionarvoinen ja humalakirvan hallintaan käytettävät integroidun kasvinsuojelun keinot vaativat kehittämistä. Käytännön haasteita torjunnalle luovat humalakasvin nopeakasvuisuus ja humalakirvan nopea lisääntyminen. Kasvuston tuholaistarkkailu on avainasemassa torjunnan ajoittamiselle. Mahdollisia hallintakeinoja ovat muun muassa luontaisten vihollisten suosiminen sekä massakasvatettujen petohyönteisten lisääminen. Kemialliselle torjunnalle voisi myös olla tarvetta viljelyn vakiintuessa ja tuhoeläinongelmien lisääntyessä.
Opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksessa hyödynnetään pääasiassa ulkomaista kirjallisuutta humalantuholaisten elintapoihin, luontaisiin vihollisiin sekä kasvintuhoojien hallintaan liittyen. Käytännön tutkimus tehtiin Luken Piikkiön lajikekoehumalistossa, jossa kasvustosta tarkkailtiin sekä tuho- että hyötyhyönteisiä. Hyönteisiä tarkkailtiin kasvustosta aktiivisesti silmien korkeudelta lehtiä kääntelemällä sekä passiivisesti keltaliima-ansojen avulla.
Opinnäytetyön tutkimusosio pohjautuu kasvukaudella 2022 ja 2023 tehtyihin havaintoihin. Tuloksissa ilmeni humalakirvapopulaation nopea lisääntyminen kasvukauden edetessä kumpanakin vuonna. Humalakirvoja ravinnokseen käyttävän leppäpirkon populaatiotiheys kasvoi myös merkittävästi kirvapopulaation kasvua seuraten. Myös kaskaita oli kumpanakin vuonna runsaasti alkukesästä, mutta niiden määrät hiipuivat kasvukauden edetessä. Tarkasteltavat kasvukaudet (2022 ja 2023) olivat sadannaltaan lähes samankaltaiset, joskinvuonna 2023 elokuussa satoi runsaammin.
Tämän selvityksen perusteella humalakirva vaikuttaisi olevan merkittävin humalan tuholainen myös Suomessa. Humalakirvan vaikutus sadon laatuun on huomionarvoinen ja humalakirvan hallintaan käytettävät integroidun kasvinsuojelun keinot vaativat kehittämistä. Käytännön haasteita torjunnalle luovat humalakasvin nopeakasvuisuus ja humalakirvan nopea lisääntyminen. Kasvuston tuholaistarkkailu on avainasemassa torjunnan ajoittamiselle. Mahdollisia hallintakeinoja ovat muun muassa luontaisten vihollisten suosiminen sekä massakasvatettujen petohyönteisten lisääminen. Kemialliselle torjunnalle voisi myös olla tarvetta viljelyn vakiintuessa ja tuhoeläinongelmien lisääntyessä.