Lastensuojelun sijaishuollon perhetyön kehittämishanke Luostarinkadun lastenkodissa

Abstract

Turun kaupungin Luostarinkadun lastenkodissa toteutettiin vuosina 2012–2013 lastensuojelun sijaishuollon perhetyön kehittämishanke. Hankkeen tavoitteena oli selkeyttää sijaishuollon perhetyön kokonaisuutta ja lisätä työn tavoitteellisuutta. Lisäksi tavoiteltiin työyhteisön reflektiivisyyden ja kehittämisosaamisen vahvistumista. Sijaishuollon perhetyö sijoitettujen lasten vanhempien kanssa on tärkeä osa lastenkodissa tehtävää työtä. Perhetyöllä tavoitellaan viime kädessä perheen jälleenyhdistämistä, mutta perhetyöllä voi olla lukuisia muitakin tavoitteita perheen tilanteesta riippuen. Kyseessä oli tutkimuksellinen kehittämishanke, jonka tutkimuksellisena viitekehyksenä oli toimintatutkimus. Hankkeen tiedontuotanto nojasi laajennettuun tietokäsitykseen ja kehittämisen lähtökohtana oli tiedon sosiaalinen konstruoituminen. Hankkeen aikana kehittämistyöryhmä kokoontui kahdeksan kertaa ja sen lisäksi kehittämiseen osallistettiin koko lastenkodin henkilöstöä. Hankkeen aikana luotiin jäsentely perhetyön moninaisista tavoitteista ja menetelmistä. Lastensuojelun asiakas oli mukana kehittämistoiminnassa luomassa jäsentelyä lastenkodin kotilomakäytännöstä. Hankkeen aikana luotiin tavoitteellisen perhetyön työkaluksi Perhetilanteen arviointilomake, jonka avulla voidaan kartoittaa perheen vahvuuksia ja heikkouksia sekä löytää olennaiset huolenaiheet perhetyön keskiöön. Perhetilanteen arviointilomakkeen arvioitiin olevan hyödyllinen perhetyön tavoitteenasettelussa. Asiakkaan osallistaminen kehittämistoimintaan koettiin hyväksi toimintatavaksi. Työn kehittäminen koettiin työyhteisössä positiivisena kokemuksena. Hanke osoittautui ajankohtaiseksi, sillä monet hankkeessa esiin tulleet osa-alueet ovat voimakkaasti kehittämisen tai kehittämisodotusten kohteena kansallisella tasolla sosiaalipalveluissa.

A development project concerning family counselling in foster care within child protective services was executed in 2012–2013 in Luostarinkatu foster care unit in the city of Turku. The objective was to clarify the entirety of family counselling in foster care and to enhance the goal orientation of family counselling. Another goal was to increase the reflectiveness and development skills of the social counselors of the foster care unit. Counselling the birth families of the children taken into custody is a vital part of the work executed in the foster care unit. The counselling aims ultimately to reuniting the family, but the counselling may have several other goals depending on the situation of the family. The undertaking was executed as a research assisted project, making use of the basics of action research. The core of the project knowledge-wise was the expanded concept of knowledge and social construction of knowledge. The development team gathered eight times during the project and in addition the rest of the counsellors were included in the development process whenever it was suitable. Within the project the multiple objectives and methods on family counselling in foster care were parsed into a model. A client of the child protective services was involved in the development process while modeling the foster care unit’s parental home visitation practice. A family circumstance evaluation form was created during the project as a method for setting goals during the family counselling process. The form is a tool for mapping the family’s strengths and weaknesses and for finding the relevant issues to work on during the foster care family counselling process. The family circumstance evaluation form was evaluated as beneficial for the goal-setting of foster care family counselling. Involving the client in to the development process was regarded as an especially beneficial practise. Overall the development process was regarded as a positive experience. The project proved to be current, as many of the aspects of the project turned out to be under development or in demand of development nationally within the social services.