Laiduntaminen jättipalsamin torjuntamenetelmänä : tapaustutkimus Hämeenlinnan Vankanlähteentie
Leino, Verneri (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404227189
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202404227189
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön tavoite oli selvittää, miten laidunnus soveltuu jättipalsamin (Impatiens glandulifera) torjuntamenetelmäksi. Jättipalsami on haitalliseksi luokiteltu vieraslaji koko Euroopan unionin alueella. Tutkimus suoritettiin Hämeenlinnan Vankanlähteentiellä, missä lampaat laiduntavat Vanajanselän rantavyöhykettä torjuakseen jättipalsamia ja samalla edistääkseen alueen niittymäisiä luontoarvoja. Laidunnuksen alueelle järjesti Hämeenlinnan kaupunki. Hämeenlinnan kaupungin kaupunkirakenne toimi myös tämän opinnäytetyön toimeksiantajana.
Opinnäytetyön tutkimusalueeksi rajattiin 2,7 ha kokoinen alue, missä jättipalsami oli ylivoimainen valtalaji ennen laidunnuksen aloittamista. Opinnäytetyössä seurattiin ja dokumentoitiin laidunnuksen vaikutuksia tutkimusalueen jättipalsamikasvustoon vuosina 2022 ja 2023. Dokumentaatio toteutettiin kirjallisella lajistohavainnoinnilla sekä toisteisilla valokuvilla, jotka otettiin tiettyinä ajankohtina tietyissä paikoissa. Kaksivuotinen maastoseuranta toteutettiin 10 seurantapisteen kautta, joissa toisteinen havainnointi ja dokumentointi suoritettiin. Samalla opinnäytetyössä arvioitiin tutkimusalueen niittymäisiä luontoarvoja ja sitä, miten laidunnus vaikutti niihin kahden laidunnusvuoden aikana.
Tutkimuksen kaikista 10 seurantapisteestä saadut tulokset olivat samansuuntaisia ja osoittivat laidunnuksen olevan tehokas menetelmä jättipalsamin torjuntaan. Laidunnuksen vaikutuksesta vain siementämisen kautta leviävä yksivuotinen jättipalsami ei päässyt siementämään tutkimusalueella. Vain kahdessa laidunnusvuodessa jättipalsamin määrä
tutkimusalueella romahti olemattomiin siementuotannon katkettua. Jättipalsamia laidunnettaessa torjuntatehon varmistaminen kuitenkin vaatii myös ihmiseltä aktiivista havainnointityötä sekä reagointikykyä erilaisiin laitumella ilmeneviin ongelmakohtiin. Laidunpaineen tarkkailu ja sen säätäminen riittävän korkeaksi on tärkein toimenpide jättipalsamin siementämisen estämiseksi ja torjuntatehon varmistamiseksi. Jättipalsamin hävittyä tutkimusalueelta siltä vapautuneen kasvutilan täytti lähinnä alkuperäislajistoon kuuluvat ruohokasvit, joten lajistossa muutossuunta oli positiivinen.
Opinnäytetyön tutkimusalueeksi rajattiin 2,7 ha kokoinen alue, missä jättipalsami oli ylivoimainen valtalaji ennen laidunnuksen aloittamista. Opinnäytetyössä seurattiin ja dokumentoitiin laidunnuksen vaikutuksia tutkimusalueen jättipalsamikasvustoon vuosina 2022 ja 2023. Dokumentaatio toteutettiin kirjallisella lajistohavainnoinnilla sekä toisteisilla valokuvilla, jotka otettiin tiettyinä ajankohtina tietyissä paikoissa. Kaksivuotinen maastoseuranta toteutettiin 10 seurantapisteen kautta, joissa toisteinen havainnointi ja dokumentointi suoritettiin. Samalla opinnäytetyössä arvioitiin tutkimusalueen niittymäisiä luontoarvoja ja sitä, miten laidunnus vaikutti niihin kahden laidunnusvuoden aikana.
Tutkimuksen kaikista 10 seurantapisteestä saadut tulokset olivat samansuuntaisia ja osoittivat laidunnuksen olevan tehokas menetelmä jättipalsamin torjuntaan. Laidunnuksen vaikutuksesta vain siementämisen kautta leviävä yksivuotinen jättipalsami ei päässyt siementämään tutkimusalueella. Vain kahdessa laidunnusvuodessa jättipalsamin määrä
tutkimusalueella romahti olemattomiin siementuotannon katkettua. Jättipalsamia laidunnettaessa torjuntatehon varmistaminen kuitenkin vaatii myös ihmiseltä aktiivista havainnointityötä sekä reagointikykyä erilaisiin laitumella ilmeneviin ongelmakohtiin. Laidunpaineen tarkkailu ja sen säätäminen riittävän korkeaksi on tärkein toimenpide jättipalsamin siementämisen estämiseksi ja torjuntatehon varmistamiseksi. Jättipalsamin hävittyä tutkimusalueelta siltä vapautuneen kasvutilan täytti lähinnä alkuperäislajistoon kuuluvat ruohokasvit, joten lajistossa muutossuunta oli positiivinen.