Liiketoimintayhteistyömallin käyttöönoton tilanne ja jatkokehitystarpeet Organisaatiossa X

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millä tasolla liiketoimintayhteistyömalli on käytössä Organisaatio X:ssä, mitä hyötyjä sen käyttöönotolla on saavutettu ja mitä haasteita käyttöönottoon on liittynyt. Opinnäytetyö toteutettiin toimeksiantona Organisaatio X:lle. Liiketoiminnan ja IT:n välinen yhteistyö on yksi digitalisaatiossa onnistumisen edellytys, joten on perusteltua tutkia, miten Organisaatio X on onnistunut liiketoimintayhteistyömallin käyttöönotossa. Aihe on muutenkin hyvin ajankohtainen digitalisaation aikakautena.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys perustuu ammattikirjallisuuteen ja artikkeleihin. Lähdemateriaali on pääosin englanninkielistä. Teoriaosuudessa käsitellään liiketoimintayhteistyötä, muutosjohtamista ja muutosviestintää.

Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena tutkimuksena hyödyntäen sekä laadullista että määrällistä tutkimusmenetelmää. Tutkimusaineisto kerättiin selvittämällä operatiivisen tason foorumit ja niiden osallistuja ja tämän jälkeen lähettämällä kysely kaikille operatiivisen ja taktisen tason yhteistyöryhmissä toimiville henkilöille sekä haastattelemalla tuotekokonaisuuksien tuoteomistajat.

Analysoidun aineiston perusteella voidaan todeta, että liiketoimintayhteistyömalli on vaihtelevasti käytössä Organisaatio X:ssä. Joissain tuotekokonaisuuksissa malli on kattavammin käytössä kuin toisissa. CAB-tasolla malli on käytössä koko organisaation laajuudella. Mallin koettiin antavan yhtenäisen rungon tekemiselle, jolloin laitostasolla toiminta yhdenmukaistuu. Joidenkin mielestä yhteistyö tuotannon kanssa on parantunut mallin käyttöönoton jälkeen. Aineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta, että liiketoimintayhteistyömallin tavoitteita ei ole ymmärretty kovin hyvin. Liiketoimintayhteistyömallin käyttöönotossa haasteita on ollut erityisesti mallin jalkauttamiseen liittyen. Haasteeksi koettiin myös se, miten raskaalta mallin mukainen toiminta käytännössä tuntuu sekä riittämätön viestintä mallin suunnittelun ja käyttöönoton yhteydessä.