Teollisuudenalan yrityksen muovituotteen hiilijalanjälki

Abstract

Hiilijalanjäljen laskenta ja kasvihuonekaasupäästöjen raportointi on erittäin ajankohtaista, sillä mm. EU:n uusi Corporate Sustainability Reporting -direktiivi, CSRD, velvoittaa jo nyt suuria yrityksiä raportoimaan päästöjään. Direktiivi vaikuttaa myös raportointivelvollisten yritysten kumppaneihin, kuten alihankkijoihin. Suomella on myös omat päästötavoitteensa: Suomi pyrkii hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä.

CSRD vaikuttaa myös toimeksiantajayritykseen sen ollessa alihankkijana suuremmalle toimijalle. Opinnäytetyön tavoitteena oli laskea teollisuudenalan yrityksen tuotteelle hiilijalanjälki. Laskennan rajaus tehtiin kehdosta portille periaatteella. Lisäksi rajauksia tehtiin mm. materiaaleissa, sillä tuote sisälsi useita pieniä komponentteja, jotka olivat merkityksettömiä laskennan kannalta. Toimeksiantaja toimitti tarvittavat tiedot tuotteen materiaaleista, hävikistä, kuljetuksista ja energian sekä veden kulutuksesta.

Laskenta tehtiin Excelillä päästökertoimien avulla. Suurin osa päästökertoimista etsittiin julkisista kirjallisista lähteistä. Laskennan tuloksista voitiin päätellä, että tuotteen hiilijalanjäljestä noin 85 % muodostui materiaaleista ja 10,5 % kuljetuksista. Energian ja veden kulutus sekä jätteiden hävittäminen muodostivat yhteensä alle 5 % tuotteen hiilijalanjäljestä. Tätä selittää ainakin se, että yritys käyttää täysin fossiilivapaata sähköä, jolloin sähkön päästöt ovat 0 kg CO2e (kilogrammaa hiilidioksidiekvivalenttia, yksikkö, jossa päästöt ilmaistaan) käyttäen hankintaperusteista lähestymistapaa.

Parhaimmat tulokset hiilijalanjäljen pienentämiseksi saadaan, jos päästövähennykset kohdistetaan niihin elinkaaren vaiheisiin ja prosesseihin, joissa suurimmat päästöt syntyvät. Suurimmat päästövähennykset saataisiin siis tarkastelemalla vähäpäästöisempiä materiaalivaihtoehtoja.