Oman lyhytelokuvan adaptoiminen pitkäksi elokuvaksi

Abstract

Opinnäytetyöni on teosmuotoinen lyhytelokuva Sijainen (2024). Se on kertomus pieneen kuntaan saapuvasta sijaisopettajasta, joka löytää oppilaan istumasta pulpetin alta ja päättää auttaa. Opinnäytetyöraporttini käsittelee oman lyhytelokuvan adaptoimista pitkäksi elokuvaksi. Käytän Sijaista esimerkkitapauksena. Tarkoituksena on esitellä sekä käytännöllinen tapa, jolla oman työn adaptoimista kannattaa lähestyä että konkreettinen työkalu adaptaatioon. Lyhytelokuvaa adaptoidessa täytyy ottaa huomioon muodon asettamia ehtoja ja haasteita. Myös oman tekstin ”lähellä oleminen” täytyy tiedostaa.

Määrittelen opinnäytetyöraportissa adaptaatiota käsikirjoittamisen kontekstissa, esittelen lyhyen ja pitkän elokuvan eroja sekä McCannin kehittelemän oman työn adaptaation metodin, Metempsychosis Method. Teoreettisen taustan avulla luon kehyksen, jossa analysoin kahta lyhytelokuvasta adaptoitua pitkää elokuvaa ja adaptaation onnistumista luomassani kehyksessä. Esitys havainnollistaa adaptaatioprosessia sekä oman työn adaptaation lähtökohtia.

McCannin metodi perustuu tarinallisen ytimen (essence) määrittämiselle. Adaptaation tulee kehittyä ytimen ympärille ollakseen onnistunut. Huomasin prosessin aikana, että työryhmän keskustelussa esiinnousseet elokuvan teemat ja Sijaisen ytimeksi muodostamani aines olivat hyvin samankaltaisia. Pyrin tuotantoprosessin aikana välittämään käsitystäni elokuvan teemoista ja viestistä koko työryhmälle. Myös keskustelimme niistä. Kommunikaation painottaminen ja kokemuksen jakaminen rikastivat lopputulosta. Myös ytimen hahmottaminen helpottui.

Tuottaessani adaptaatiomahdollisuuksia Sijaisesta totesin, että McCannin metodi auttoi sekä tuottavuudessa että etäisyyden luomisessa omaan tekstiin. Pienen elokuvan pienen tarinan ympäriltä alkoi aueta rikas tarinamaailma. Metodi sopii mainiosti lyhytelokuvan adaptaation työkaluksi sekä laajentamaan käsikirjoittajan ajattelua.

My final project is a short film called Sijainen (2024). It tells the story of a substitute teacher arriving in a small town. He discovers a student sitting under a desk and decides to help. The thesis report discusses the adaptation of one’s own short film into a feature-length movie, using Sijainen as a case study. The aim is to present both a practical approach to adapting one's own work and a concrete tool for adaptation. When adapting a short film, one must consider the constraints and challenges imposed by the form. Also, the notion of being "close to the text" must be acknowledged.

In the thesis report, I define adaptation in the context of screenwriting, discuss the differences between short and feature-length films, and introduce McCann's method for adapting one's own work, the Metempsychosis Method. With the theoretical background, I establish a framework for analyzing two feature-length films adapted from short films and the success of the adaptation within the created framework. The presentation illustrates the adaptation process and the starting points for adapting one's own work.

McCann's method is based on determining the essence of the story. Adaptation must evolve around this essence to be successful. During the process, I noticed that the themes emerging from discussions within the production team and the elements I identified as the essence of Sijainen were very similar. Throughout the production process, I aimed to convey my understanding of the film's themes and message to the entire team. We also discussed them. Emphasizing communication and sharing experiences enriched the outcome, and understanding the essence became easier.

When generating adaptation possibilities from Sijainen, I found that McCann's method helped both in productivity and in creating distance from my own text. A rich narrative world began to unfold around the small story of the short film. The method is well-suited as a tool for adapting short films and expanding the screenwriter's thinking.