Milloin taiteilijasta tulee taiteilija? : keskustelua teatteri-ilmaisun ohjaajan työnkuvasta ja ammatti-identiteetistä
Kontiokoski, Riina (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405069305
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405069305
Tiivistelmä
Kirjallisen opinnäytetyöni tarkoituksena on pohtia teatteri-ilmaisun ohjaajan työnkuvaa ja ammatti-identiteettiä. Opinnäytetyössä käsittelen taiteilijuutta: kuka on taiteilija ja voiko teatteri-ilmaisun ohjaaja kutsua itseään taiteilijaksi?
Tarkastelen tekemiäni huomioita haastatteluiden, artikkelien ja tilastojen valossa. Aloitan käsittelemään aihetta Ylen verkkosivun julkaisuilla taiteen arvottamisesta. Aineistona käytän Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen Cuporen määritelmää ammattitaiteilijasta. Pohdin taiteilijuuden eri määritelmiä ja määrittelemistä, ja sitä mikä on minun suhtautumiseni asiaan. Havaintojeni tueksi olen haastatellut kahta teatteri-ilmaisun ohjaajaa ja kahta teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijaa. Haastatteluosiossa puran ja käyn keskustelua heidän ajatuksistaan teatteri-ilmaisun ohjaajan työn fokuksesta. Lisäksi pohdin kulttuurialan työllisyystilanteen vaikutusta ammatti-identiteettiin.
Teatteri-ilmaisun ohjaajan käsitteen määrittely ei ollut yksiselitteistä. Suppeasta haastatteluaineistostani huolimatta haastateltavilleni oli yhteistä se, että he kokivat taiteilijuuden pikemminkin asenteena kuin varsinaisena taiteilijaidentiteettinä. Uskon tuloksen johtuneen osittain ammatin lyhyestä historiasta. Keskeiseksi kysymykseksi nouseekin: miksi koemme tarvetta tyypittää jotakin ammattikuntaa?
Tarkastelen tekemiäni huomioita haastatteluiden, artikkelien ja tilastojen valossa. Aloitan käsittelemään aihetta Ylen verkkosivun julkaisuilla taiteen arvottamisesta. Aineistona käytän Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen Cuporen määritelmää ammattitaiteilijasta. Pohdin taiteilijuuden eri määritelmiä ja määrittelemistä, ja sitä mikä on minun suhtautumiseni asiaan. Havaintojeni tueksi olen haastatellut kahta teatteri-ilmaisun ohjaajaa ja kahta teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijaa. Haastatteluosiossa puran ja käyn keskustelua heidän ajatuksistaan teatteri-ilmaisun ohjaajan työn fokuksesta. Lisäksi pohdin kulttuurialan työllisyystilanteen vaikutusta ammatti-identiteettiin.
Teatteri-ilmaisun ohjaajan käsitteen määrittely ei ollut yksiselitteistä. Suppeasta haastatteluaineistostani huolimatta haastateltavilleni oli yhteistä se, että he kokivat taiteilijuuden pikemminkin asenteena kuin varsinaisena taiteilijaidentiteettinä. Uskon tuloksen johtuneen osittain ammatin lyhyestä historiasta. Keskeiseksi kysymykseksi nouseekin: miksi koemme tarvetta tyypittää jotakin ammattikuntaa?