Korvaavien kommunikaatiomenetelmien ensiohjaus osana lasten kuntoutusta: asiakaskokemukset ja palvelun merkitys perheille

Abstract

Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyminen hyvinvointialueille on osa laajempaa uudistusta, jonka yhtenä tavoitteena on ollut pyrkiä parantamaan paikallisesti palveluiden yhdenmukaista saatavuutta ja laatua. Kustannusten kasvun hillitseminen, yhtenäisten palvelurakenteiden luominen, sekä huolellinen suunnittelu ja resurssien tehokas käyttö ovat keskeisiä uudistuksen moottoreita. Hyvinvointialueilla on myös pyrittävä tarjoamaan palveluita, jotka vastaavat asiakkaiden tarpeisiin, toimivat arkivaikuttavuuden näkökulmasta, kuntoutujalähtöisesti ja hyvien kuntoutuskäytäntöjen mukaisesti. Yhtenä osa-alueena kuntoutujan ja hänen perheensä asiakasosallisuuden huomioiminen, koetun kuntoutuksen yhtenä vaikuttavuuden lisääjänä.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää koettuja palvelukokemuksia perheiden näkökulmasta ja kartoit-taa vanhempien ajatuksia ensiohjauksen toteutumisen ajankohdasta, suhteessa eri vaiheissa toteutettuihin interventioihin. Keskeisenä päämääränä oli tuottaa toimeksiantajan organisaatiolle tietoa asiakaskokemuksista perheen näkökulmasta, ostopalvelun sisällön kehittämiseksi.

Korvaavien kommunikaatiomenetelmien ensiohjaus, on hyvinvointialueella ostopalveluna tuotettava ensiohjauspalvelu, jota tarjotaan osana kommunikoinnin kuntoutusta kaikissa ikäryhmissä. Opinnäytetyössä tutkimus rajautui alle kouluikäisiin ja kohdistui heidän perheisiinsä. Aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla, jonka jakamisesta kohderyhmälle vastasi hyvinvointialue. Kartoitus toteutettiin pääosin määrällisen tutkimuksen menetelmin, jota täydennettiin avointen kysymysten osalta hyödyntäen laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Kyselyyn vastasi 26 perhettä.

Tuloksista voidaan todeta ensiohjauksen olevan perheiden näkökulmasta varsin tärkeä osa lasten kommunikoinnin kuntoutusta. Ajankohtaan liittyen perheet pitivät ensiohjauksen toteutumista erityisen merkittävänä, sen käynnistyessä nopeasti kuntoutustarpeen toteamisen jälkeen. Tämän koettiin parantavan tuen toteutumista ja tuovan ensiarvoisen tärkeitä menetelmiä kommunikoinnin tueksi perheiden arkeen. Tulokset ovat hyödynnettävissä kehitettäessä palvelukuvausta hyvien kuntoutuskäytänteiden suuntaisesti jatkossakin. Jatkotutkimuksen osalta tutkimuksen toistaminen mahdollisten palvelukuvausmuutosten jälkeen olisi tärkeää ja kartoituksen laajentaminen varhaiskasvatukseen toisi merkittävää lisätietoa ensiohjauspalvelun merkityksestä lapsen kehitysympäristöissä laajemmin.

The transition of social welfare and health care services to well-being areas is part of a broader reform, one of the aims of which has been to improve the uniform availability and quality of services locally. Mitigating cost growth, creating uniform service structures, and careful planning and efficient use of resources are key drivers of the reform. The well-being areas must also aim to provide services that meet the needs of customers, operate from the perspective of everyday effectiveness, in a rehabilitation-oriented manner and in accordance with good rehabilitation practices. One of the areas is considering the client involvement of the rehabilitee and their family, as one of the factors that increase the effectiveness of experienced rehabilitation. The purpose of the thesis was to clarify the experienced service experiences from the perspective of families and to map out the parents' thoughts on the timing of the implementation of the first guidance, in relation to the interventions carried out at different stages. The key goal was to provide the client organization with information about customer experiences from the family's point of view, to develop the content of the purchasing service. The first guidance of substitute communication methods is a first guidance service produced as a purchasing service in a wellness area, which is offered as part of the rehabilitation of communication in all age groups. In the thesis, the research was limited to children under school age and targeted their families. The material was collected using an electronic questionnaire, the distribution of which to the target group was the responsibility of the welfare area. The survey was mainly carried out using methods of quantitative research, which was supplemented with open questions using methods of qualitative research. Twenty-six families responded to the survey. From the point of view of families, first guidance is a very important part of the rehabilitation of children's communication. In relation to the time, families considered the implementation of first guidance to be particularly significant, as it started quickly after the need for rehabilitation was established. This was seen as improving the implementation of support and bringing vital methods of communication to support the everyday lives of families. The results can be utilized in developing the service description in line with good rehabilitation practices in the future. For further research, it would be important to repeat the study after possible service description changes and extending the survey to early childhood education would provide significant additional information on the significance of the first guidance service in the child's developmental environments more broadly.