Harmoni suomalaisessa kansanmusiikissa : harmoninsoittajien haastattelututkimus
Vartio, Tiia (2024)
Vartio, Tiia
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405079689
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405079689
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin harmonin leviämistä kansanmusiikkikäyttöön ja sen roolin kehitystä 1800-luvulta nykyhetkeen. Tutkimus vastasi siihen, millainen rooli harmonilla oli aluksi suomalaisessa kansanmusiikkikontekstissa ja onko se muuttunut nykyhetkeen tultaessa. Ensimmäinen tutkimusosio oli laadullinen ja tarkasteli kysymystä historiantutkimuksellisen näkökulman kautta. Osiossa käytiin läpi harmonin leviämisvaiheita Suomessa sekä paikallisesti Kaustisella ja Järviseudulla. Toinen osio sisälsi tutkimuksen aikana toteutetun yksilökeskeisen puolistrukturoidun teemahaastattelun, jossa kolme muusikkoa vastasi kysymyksiin harmoniin ja harmoninsoittoon liittyen.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että harmonin rooli on kehittynyt vuosien saatossa. Ensimmäinen edistysaskel tapahtui, kun alun perin virsien säestykseen käytetty soitin sai paikan kansanmusiikin tahdittajana 1800-luvun loppuvaiheessa. Roolin kasvulle merkittävänä voitiin pitää soittotyylin muutosta, joka oli haastattelujen perusteella edennyt pitkän ajan kuluessa tapahtuvana prosessina. Timo Alakotila oli haastatteluosion haastateltaville tärkeä esikuva. Hänen merkityksensä harmoninsoiton ja koko suomalaisen kansanmusiikin uudistumisen kannalta 1980-luvulta alkaen oli kiistaton. Myös kansanmusiikin koulutus on entiseen verrattuna saavutettavampaa ja sen kautta valmistuvat harmoninsoittajat taitavia ammattimuusikoita.
Nykypäivän harmoninsoittaja voi teknologian avulla opiskella esimerkiksi sata vuotta sitten eläneen pelimannin soittotyyliä. Tämän ansiosta hän voi myös valita, soittaako perinteisellä tyylillä vai lisääkö soittoonsa moderneja elementtejä. Tutkimuksen aikana vahvistui ajatus siitä, että menneet harmoninsoittajasukupolvet ovat jättäneet soitollaan musiikillisen perinnön, jonka kautta heidän elämäntyönsä ja koko harmonitraditio heijastuu tähän päivään. Jo tämä itsessään tekee heidän musiikistaan tärkeää ja arvokasta. Loppupäätelmänä voitiin todeta, että perinnemusiikin ja vanhojen soittotyylien opiskelu tekee tämän päivän harmoninsoittajasta omalta osaltaan perinteenkantajan ja yhdistää hänet osaksi soittajasukupolvien ketjua.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että harmonin rooli on kehittynyt vuosien saatossa. Ensimmäinen edistysaskel tapahtui, kun alun perin virsien säestykseen käytetty soitin sai paikan kansanmusiikin tahdittajana 1800-luvun loppuvaiheessa. Roolin kasvulle merkittävänä voitiin pitää soittotyylin muutosta, joka oli haastattelujen perusteella edennyt pitkän ajan kuluessa tapahtuvana prosessina. Timo Alakotila oli haastatteluosion haastateltaville tärkeä esikuva. Hänen merkityksensä harmoninsoiton ja koko suomalaisen kansanmusiikin uudistumisen kannalta 1980-luvulta alkaen oli kiistaton. Myös kansanmusiikin koulutus on entiseen verrattuna saavutettavampaa ja sen kautta valmistuvat harmoninsoittajat taitavia ammattimuusikoita.
Nykypäivän harmoninsoittaja voi teknologian avulla opiskella esimerkiksi sata vuotta sitten eläneen pelimannin soittotyyliä. Tämän ansiosta hän voi myös valita, soittaako perinteisellä tyylillä vai lisääkö soittoonsa moderneja elementtejä. Tutkimuksen aikana vahvistui ajatus siitä, että menneet harmoninsoittajasukupolvet ovat jättäneet soitollaan musiikillisen perinnön, jonka kautta heidän elämäntyönsä ja koko harmonitraditio heijastuu tähän päivään. Jo tämä itsessään tekee heidän musiikistaan tärkeää ja arvokasta. Loppupäätelmänä voitiin todeta, että perinnemusiikin ja vanhojen soittotyylien opiskelu tekee tämän päivän harmoninsoittajasta omalta osaltaan perinteenkantajan ja yhdistää hänet osaksi soittajasukupolvien ketjua.