Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakaskuljetusten välityspalvelu hyvinvointialueella : hyvinvointialue palveluntuottajana

Abstract

Opinnäytetyössä tarkasteltiin Varsinais-Suomen hyvinvointialueen kuljetuspalveluihin ja välityspalveluihin liittyvää lainsäädäntöä, keskittyen erityisesti juridiseen selvitykseen niiden järjestämisestä. Tutkimuksen tavoitteena oli ratkaista juridisia reunaehtoja palveluiden toteuttamisessa. Pääongelmana oli selvittää, onko hyvinvointialueen vastuulla järjestää kuljetusten välityspalvelu ja voiko se toteuttaa välityskeskuspalvelua itse. Apukysymysten avulla pyrittiin selvittämään, onko laissa määritelty, mitä palvelua tulee tuottaa itse ja miten se vaikuttaa asiakkaiden tasavertaiseen palveluun. Samanaikaisesti varsinaisen tavoitteen ohella harkittiin, olisiko hyvinvointialueen järkevää tuottaa henkilökuljetusten välityspalvelua itse.

Kirjallisuuslähteinä hyödynnettiin oikeuslähteitä kuten Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, sosiaalihuoltolaki, vammaispalvelulaki ja terveydenhuoltolaki. Oikeuslähteiden lisäksi kirjallisina lähteinä käytettiin esimerkiksi kilpailu- ja kuluttajaviraston julkaisuja. Kirjallisten lähteiden lisäksi tutkittiin Varhan aluetta ja alueen kuljetuksia tilastojen avulla. Tilastoja oli kerätty alueen pinta-alasta, väestötiheydestä sekä asukasmääristä. Tämän lisäksi aineistona käytettiin Varhan alueen vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalveluiden asiakasmääriä.

Tutkimusote oli kvalitatiivinen, keskittyen eri lakien ja välityskeskuksia käsittelevien aineistojen analysointiin. Aineiston analyysin perusteella havaittiin, että lait määrittelevät asiakkaiden oikeudet kuljetuspalveluihin, mutta eivät ohjaa välityspalveluiden toteuttamista. Järjestämislain ja hankintalain puitteissa määräytyvät palvelun järjestämisen raamit. Yhdenvertaisen kuljetuspalvelun varmistamiseksi tarvitaan mahdollisesti erilaista hinnoittelurakennetta alueittain. Yksinkertainen hinnoittelumalli saattaa johtaa resurssipulaan, jos taloudellisesti kannattamatonta noutoa kauempaa ei toteuteta.

Analyysin lisäksi opinnäytetyössä pohdittiin välityspalvelun ja kuljetuspalvelun järjestämismalleja sekä asioita, joita olisi tärkeä huomioida sopivaa mallia valitessa. Pohdinnan tuloksena päädyttiin johtopäätökseen, että hyvinvointialue voi järjestää välityspalvelua itse ja että palvelu voidaan nähdä sosiaali- ja terveyspalveluna. Yhdenvertaisuuden osalta todettiin, että se on keskeisessä asemassa, vaikka onkin vaikea toteuttaa Varsinais-Suomen erityispiirteiden takia.