Kun koulunkäynti ei kiinnosta: Koulupudokkaiden motivointi ja aktivoiminen lastensuojelulaitoksessa

Abstract

Opinnäytetyömme tavoitteena oli luoda ymmärrystä nuorista koulupudokkaista ja koulupudokkuuden ilmiöstä, eritoten lastensuojelun asiakkaista jatko-opinnoissa. Tekemämme tutkimuksen tavoitteena oli kehittää koulupudokkuusuhan alla olevien nuorten syrjäytymisen ehkäisyn keinoja. Selvitimme millä eri tavoin lastensuojelunlaitoksessa asuvaa peruskoulun päättänyttä voidaan aktivoida lastensuojelulaitoksen arjessa sekä motivoida ja tukea tätä siirtymässä jatko-opintoihin. Päädyimme tutkimusaiheeseen havaittuamme ennen tutkimuksen aloittamista, että lastensuojelulaitoksessa elävillä nuorilla oli haasteita motivoitua koulunkäyntiin ja suunnitella tulevaisuutta. Lisäksi koulunkäynnin haasteet näyttivät vaikuttavan negatiivisesti nuorten mielialaan ja aktiivisuuteen. Tähän laadulliseen tutkimukseen haastattelimme kahdeksaa lastensuojelun ammattilaista kolmessa yksityisessä lastensuojelulaitoksessa Etelä-Pohjanmaalla. Haastateltavat työskentelivät tai olivat työskennelleet viimeisen viiden vuoden aikana 16–17-vuotiaiden koulupudokkaiden parissa. Tutkimukseen osallistuneita laitoksia yhdisti asiakkaiden koulunkäynnin haasteet ja mahdollisuus käydä laitoksen sisäistä peruskoulua. Aineiston analysointiin käytimme aineistolähtöistä analyysiä ja sisällön teemoittelua. Koulupudokkuus on prosessi ja usein monen asian summa. Mielenterveyden haasteet, kuten koulu-uupumus ja masennus haastavat nuoren jaksamista ja jatko-opinnot epämieluisassa paikassa jätetään helposti kesken. Tutkimuksen tuloksista nousi esille useita nuoren jatko-opintoihin siirtymistä tukevia ohjeistuksia. Nuorille tulee tarjota riittävää tukea opintojen nivelvaiheeseen heidän siirtyessään peruskoulusta jatko-opintoihin. Nuoren kanssa on tärkeää keskustella tämän voimavaroista ja resursseista ja mukauttaa opiskelukuormaa nuorelle sopivaksi. Myös opiskelun ympärillä olevan elämän tulee olla tasapainossa, jossa rutiinit auttavat tasapainoisen elämän rytmin ylläpitämisessä. Nuoren kanssa on juteltava jatko-opinnoista jo hyvissä ajoin, jotta nuori ymmärtää jatko-opintojen merkityksen, osaa varautua muutoksiin hyvissä ajoin ja voi valita alan, jolle on soveltuva ja josta tykkää.