Who is carrying weight of psychosocial resources if not us: shared leadership and team resilience in Liiga

Abstract

Yksilökeskeisyyttä ja kilpailuhenkisyyttä korostavien sosiokulttuuristen tekijöiden on huomattu heikentävän urheilijoiden psykologista hyvinvointia. Yksilön taitoja korostavan asenneilmapiirin on lisäksi todettu rajoittavan joukkueurheilussa keskeistä yhteistyöhön pyrkivää taidon oppimista. Tämän seurauksena psykososiaalisten resurssien merkitys joukkueurheilussa on myöhemmin korostunut. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia sosiaalisen identiteetin ja resilienssin roolia ammattijääkiekon kontekstissa. Ensimmäinen alaongelma pohti, miten psykososiaalisia resursseja hyödynnetään kilpaurheilussa. Toinen alaongelma tutki, psykobiologisten tekijöiden vaikutusta ryhmän resilienssiin. Kolmas alaongelma arvioi joukkueen jaetun johtamisen tehokkuutta kilpailutilanteissa. Lisäksi voittamisen asenneilmapiiriä huippu-urheilussa käsiteltiin kestävän kehityksen näkökulmasta. Aiemmin psykologiassa minuuden yksilölliset ulottuvuudet korostuivat liikaa. Sen seurauksena yksilöiden ominaisuuksiin keskittyvä johtamiskulttuuri aliarvioi erityisesti seuraajia ja jaetun johtajuuden hyötyjä. Sittemmin yksilön identiteetin huomattiin rakentuvan myös ominaisuuksien ja ryhmien kautta, jotka yksilö jakaa muiden kanssa. Sosiaalisen identiteetin teoriaa hyödyntävä 5Rs malli rakennettiin ryhmän johtajuuden kehittämiseksi yksilöihin keskittymisen sijasta. Teoria korosti vaikuttamista johtamisen ydinajatuksena, jossa yksilön ominaisuudet tai virallinen asema johtajana eivät sinänsä ole tae laadukkaalle johtamiselle. Samanaikaisesti psykobiologisten tekijöiden vaikutus alkoi korostua resilienssin tutkimuksissa. Resilienssi määriteltiin urheilun kontekstissa kyvyksi ylläpitää suorituskykyä ja hyvinvointia paineen alaisena, josta tuli sittemmin yksi ratkaisevista elementeistä joukkueen menestymiselle. Työ toteutettiin osallistavana toimintatutkimuksena jonka kriittis-emansipatorinen tiedonintressi pyrkii tuomaan epäkäytännöllisiä rakenteita esiin, ja muuttamaan niitä yhdessä osallistujien kanssa. Tutkija jakoi johtamisen roolit ja vastuut yhdessä osallistujien kanssa. Osallistujina oli yhden suomalaisen pääsarjatason joukkueen 26 pelaajaa ja 5 valmentajaa. 7 kk (syys-maaliskuu 2023–24) kestänyt monimenetelmällinen tutkimus oli laadullisesti orientoitunut, jossa aineistoa kerättiin läpi projektin. Projektin lopulla järjestetyt puolistrukturoidut haastattelut analysoitiin abduktiivisesti. Määrällisiin toistomittauksiin käytettiin kuvailevaa tilastoanalyysiä. Positiivisia tuloksia psykososiaalisten resurssien kehittymisestä ei löytynyt. Pelaajien koettu positiivinen emotionaalinen side ryhmän jäsenyyttä kohtaan heikkeni projektin aikana, ja tulos oli myös tilastollisesti merkitsevä. Laadullisen analyysin mukaan joukkueen johtamisen vahvuuksia olivat sosiaaliset tekijät ja tuen ilmapiiri. Koetun vaatimustason ja sosiaalisen tuen määrän välillä löydettiin epätasapaino, jonka todettiin heikentäneen joukkueen resilienssin kehittymistä. Lisäksi asennoituminen voittamista kohtaan todettiin rajoittavan joukkueen suoritusta kilpailutilanteissa. Tulokset ovat linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Tulosten mukaan psykososiaalisia tekijöitä tulee urheiluvalmennuksessa huomioida paremmin. Lisäksi urheilujohtajien näkemyksiä koskien valmennusmenetelmiä tulee tulevaisuudessa tutkia identiteettijohtamisen näkökulmasta. Tulkinnat rajoittuvat työpajoista, haastatteluista ja otteluista kerättyyn aineistoon eikä joukkueen arkea muutoin monitoroitu. Näin ollen tulosten tulkinnassa tulee noudattaa varovaisuutta.