Esihenkilö työpaikkakiusaajana asiantuntijaorganisaatiossa
Piirainen, Henna (2024)
Piirainen, Henna
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051210989
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051210989
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee aihetta esihenkilö työpaikkakiusaajana asiantuntijaorganisaatiossa. Työssä syvennytään aiheeseen liittyvään tietoperustaan ja empiiriseen tutkimukseen. Opinnäytetyö auttaa työyhteisöä tunnistamaan kiusaamistilanteita ja madaltaa kynnystä niihin puuttumiseen. Opinnäytetyö avaa työpaikkakiusaamisen syitä ja seurauksia sekä eri tahojen vastuualueita. Tietoperustan ensimmäinen luku käsittelee työpaikkakiusaamisen muotoja, lainsäädäntöä, vastuullisuutta ja muita keskeisiä työpaikkakiusaamiseen liittyviä teemoja. Tietoperustan toinen luku käsittelee kiusaamistilanteita ja kuinka niissä tulisi toimia.
Tutkimustavoite on selvittää, kuinka yleistä työpaikkakiusaaminen on esihenkilön ja johdon suunnasta sekä minkälaista tämä kiusaaminen on. Tutkimusmenetelmä on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Tutkimuksen kohderyhmä on otanta asiantuntijaorganisaatioissa sekä muissa organisaatioissa työskentelevistä henkilöistä. Opinnäytetyön näkökulma on asetelma, jossa alainen kokee työpaikkakiusaamista esihenkilön tai johdon suunnasta. Opinnäytetyön tietoperusta on rajattu ainoastaan asiantuntijaorganisaatioihin. Asiantuntijaorganisaatioilla tarkoitetaan asiantuntijoista koostuvia organisaatioita, joissa pyritään ylläpitämään korkeaa asiantuntijatasoa.
Tutkimus toteutettiin tammi- ja helmikuussa 2024. Tutkimuksen kysely oli auki kahden viikon ajan. Tutkimukseen osallistui yhteensä 146 henkilöä, joista 78 oli asiantuntijaorganisaatioissa työskenteleviä ja 65 oli muissa organisaatioissa työskenteleviä henkilöitä. Kysely toteutettiin strukturoituna verkkokyselynä, joka toteutettiin Webropol-alustalla. Kyselyn linkkiä jaettiin sosiaalisessa mediassa. Kysely sisälsi kysymyksiä liittyen vastaajien kokemuksiin ja havaintoihin työpaikkakiusaamisesta esihenkilön ja johdon suunnasta. Kyselyssä tarkasteltiin kiusaamismuodoista henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, häirintää ja syrjintää. Lisäksi kyselyssä tiedusteltiin työpaikkakiusaamisesta johtuvista sairauslomista ja irtisanoutumisista.
Tutkimustulokset antavat viitteitä, että asiantuntijaorganisaatioissa on enemmän työpaikkakiusaamista kuin muissa organisaatioissa. Tulos oli yllättävä, sillä asiantuntijaorganisaatioiden toimintaa valvotaan monien eri tahojen toimesta. Tutkimustulosten perusteella henkinen väkivalta on yleisin kiusaamismuoto asiantuntijaorganisaatioissa sekä muissa organisaatioissa. Toiseksi eniten koettiin syrjintää ja kolmanneksi häirintää. Fyysistä väkivaltaa on ilmennyt vähiten kiusaamismuodoista. Työpaikkakiusaamista kohdistui eniten 20–29-vuotiaisiin vastaajiin. Irtisanoutumisia on koettu ja havaittu enemmän kuin sairauslomalle jäämistä, mikä viittaa siihen, että työntekijät ennemmin irtisanoutuvat kuin jäävät sairauslomalle kiusaamistilanteiden seurauksena.
Tutkimustuloksista voidaan todeta, että esihenkilön ja johdon suunnasta ilmenee paljon kiusaamistilanteita nykypäivän työpaikkakulttuureissa. Tästä syystä aihe on ajankohtainen ja tärkeä. Vastuullisen organisaation tavoitteena olisi saavuttaa nollatoleranssi kiusaamiselle ja siten edistää vastuullisuutta ja työhyvinvointia työpaikalla.
Tutkimustavoite on selvittää, kuinka yleistä työpaikkakiusaaminen on esihenkilön ja johdon suunnasta sekä minkälaista tämä kiusaaminen on. Tutkimusmenetelmä on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Tutkimuksen kohderyhmä on otanta asiantuntijaorganisaatioissa sekä muissa organisaatioissa työskentelevistä henkilöistä. Opinnäytetyön näkökulma on asetelma, jossa alainen kokee työpaikkakiusaamista esihenkilön tai johdon suunnasta. Opinnäytetyön tietoperusta on rajattu ainoastaan asiantuntijaorganisaatioihin. Asiantuntijaorganisaatioilla tarkoitetaan asiantuntijoista koostuvia organisaatioita, joissa pyritään ylläpitämään korkeaa asiantuntijatasoa.
Tutkimus toteutettiin tammi- ja helmikuussa 2024. Tutkimuksen kysely oli auki kahden viikon ajan. Tutkimukseen osallistui yhteensä 146 henkilöä, joista 78 oli asiantuntijaorganisaatioissa työskenteleviä ja 65 oli muissa organisaatioissa työskenteleviä henkilöitä. Kysely toteutettiin strukturoituna verkkokyselynä, joka toteutettiin Webropol-alustalla. Kyselyn linkkiä jaettiin sosiaalisessa mediassa. Kysely sisälsi kysymyksiä liittyen vastaajien kokemuksiin ja havaintoihin työpaikkakiusaamisesta esihenkilön ja johdon suunnasta. Kyselyssä tarkasteltiin kiusaamismuodoista henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, häirintää ja syrjintää. Lisäksi kyselyssä tiedusteltiin työpaikkakiusaamisesta johtuvista sairauslomista ja irtisanoutumisista.
Tutkimustulokset antavat viitteitä, että asiantuntijaorganisaatioissa on enemmän työpaikkakiusaamista kuin muissa organisaatioissa. Tulos oli yllättävä, sillä asiantuntijaorganisaatioiden toimintaa valvotaan monien eri tahojen toimesta. Tutkimustulosten perusteella henkinen väkivalta on yleisin kiusaamismuoto asiantuntijaorganisaatioissa sekä muissa organisaatioissa. Toiseksi eniten koettiin syrjintää ja kolmanneksi häirintää. Fyysistä väkivaltaa on ilmennyt vähiten kiusaamismuodoista. Työpaikkakiusaamista kohdistui eniten 20–29-vuotiaisiin vastaajiin. Irtisanoutumisia on koettu ja havaittu enemmän kuin sairauslomalle jäämistä, mikä viittaa siihen, että työntekijät ennemmin irtisanoutuvat kuin jäävät sairauslomalle kiusaamistilanteiden seurauksena.
Tutkimustuloksista voidaan todeta, että esihenkilön ja johdon suunnasta ilmenee paljon kiusaamistilanteita nykypäivän työpaikkakulttuureissa. Tästä syystä aihe on ajankohtainen ja tärkeä. Vastuullisen organisaation tavoitteena olisi saavuttaa nollatoleranssi kiusaamiselle ja siten edistää vastuullisuutta ja työhyvinvointia työpaikalla.