Laadullinen tutkimus itseohjautuvuudesta hotelli- ja ravintola-alalla

Abstract

Itseohjautuvuus nousi suomalaisessa työelämäkeskustelussa trendiksi viimeistään 2010-luvun puolivälissä, kun hollantilaisen hoitoalan yrityksen toimitusjohtaja vieraili Suomessa puhumassa johtamansa yrityksen organisaatiomallista. Kirjallisuudessa ja konsulttien keskuudessa organisaation hierarkiaa poistava malli käännettiin englannin kielestä itseohjautuvuudeksi, jolla perin-teisesti on viitattu yksilöön liittyviin teorioihin. Kun yritykset kiiruhtivat julistautumaan itseohjautuviksi, nousi mediassa esille erilaisia johtamisongelmia. Epäselvät määritelmät johtivat muun muassa väärinkäsityksiin siitä, mistä itseohjautuvuudesta tai organisaation hierarkiattomuudessa todella on kysymys.

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, minkälaisia käsityksiä hotelli- ja ravintola-alan työntekijöillä on itseohjautuvuudesta ja millä tavalla itseohjautuvuutta voidaan lisätä. Tutkimuksen kohteeksi valittiin kokoluokan ja hierarkian mukaan toistensa ääripäitä edustavien organisaatioiden työntekijöitä. Lopulliset tutkimuskohteet olivat neljä työntekijää työllistävä helsinkiläinen ravintolayritys sekä yli 15000 työntekijää työllistävä kansainvälinen hotelliketju. Ravintolayritys pyrki systemaattisesti vähentämään hierarkiaa, kun taas hotelliketjussa oli tarkkaan määritelty organisaatio ja hierarkia.

Aineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää työntekijää itseohjautuvuuden, johtamisen ja organisoimisen teemoista. Aineisto analysoitiin käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Haastattelujen perusteella hotelli- ja ravintola-alan työntekijät pitivät itseohjautuvuutta ennen kaikkea yksilöön liittyvänä ominaisuutena ja kykynä tehdä työtä itsenäisesti. Kuvailut itseohjautuvuudesta sekä sitä mahdollistavista ja estävistä tekijöistä olivat kuitenkin monipuolisia ja vaihtelivat jonkin verran haastateltavien välillä. Itseohjautuvuutta kuvailtiin suunnan, vision tai päämäärän tavoitteluna, ja toisaalta itseohjautuvuus liitettiin käytännön työtehtävän itsenäiseen suorittamiseen. Toisessa organisaatiossa itseohjautuvuutta kuvailtiin myös organisoinnin ihanteena.

Tutkimustulosten perusteella itseohjautuvuuden edellytyksenä on selkeät tavoitteet ja se, että henkilöstö on sisäistänyt tavoitteet. Tuloksista käy myös ilmi, että itseohjautuvuutta tukevat henkilöstön riittävä ammattitaito, kokemus ja kyky työskennellä itsenäisesti. Edelleen itsenäisen työskentelyn kannalta on oleellista, että organisaatiossa on määritelty ja ymmärretty tavoitteet, ylin johto ja työntekijät ovat samoilla linjoilla tavoitteiden kanssa ja henkilöstö on perehdytetty organisaation käytäntöihin. Ihmiset huomioon ottavalla johtamistyylillä ja kunnioittavalla vuorovaikutuksella koettiin myös olevan itsenäistä työskentelyä edistävä vaikutus.