Monivuotisen rehunurmen apilatäydennyskylvön merkitys
Hautaviita, Oona (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024050810344
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024050810344
Tiivistelmä
Nurmirehut sisältävät monivuotisia heinä- ja palkokasveja, joita viljellään useimmiten seoksina. Nurmen täydennyskylvöllä saavutetaan pidempi-ikäinen nurmi, jos kasvusto on kärsinyt talvituhoista tai nurmen perustaminen on epäonnistunut. Nurmen täydennyskylvö on kustannustehokkaampaa kuin uuden nurmen perustaminen.
Apiloiden käyttö nurmiseoksessa vähentää lannoitustarvetta, koska apila on typpiomavarainen. Apilat sitovat itseensä typpeä ilmasta. Typen sitominen tapahtuu symbioosissa Rhizobium-juuristobakteerin avulla. Typensitojakasvit eivät suoraan luovuta sitomaansa typpeä muille kasveille, mutta niiden maatuessa kasvijätteestä vapautuu typpeä maahan. Vapautunut typpi on seuraavien viljelykasvien käytettävissä, mikä vähentää lannoitustarvetta. Apiloiden lisääminen säilörehuun lisää valkuaisen määrää ja on naudoille maittavaa.
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia apilan täydennyskylvöä ja sen vaikutusta säilörehunurmen sadon määrään sekä ruokinnalliseen laatuun. Koe suoritettiin kasvukauden 2023 aikana ensimmäisen satovuoden nurmiheinäkasvustoon. Koetekijöinä olivat kaksi eri täydennyskylvökonetta: pneumaattisilla pienseimenkylvölaitteilla varustetut nurmijyrä ja rikkaäes. Koepelto jaettiin kolmeen eri lohkoon, 0-ruutuun, rikkaäkeellä täydennyskylvettyyn ja nurmijyrällä täydennyskylvettyyn. Kasvustosta kerättiin ennen toista niittoa koeotantoja kehikkomenetelmällä. Näytteistä laskettiin heinäkasvien ja apiloiden versojen kappalemäärät ja näytteet punnittiin. Näytteistä otetiin myös edustavat osiot, jotka toimitettiin SeiLabille analysoitavaksi.
0-ruudussa oli kappalemäärällisesti vähiten heinän versoja, mutta 0-ruudun sato oli kaikkein painavin. Täydennyskylvö oli luultavasti vahingoittanut hieman heinäkasveja ja vaikuttanut niiden painoon, vaikka kappalemäärällisesti niitä oli enemmän. Apiloiden täydennyskylvö onnistui paremmin nurmijyrällä kuin rikkaäkeellä. Apiloiden taimia oli nurmijyrällä kylvetyssä kappalemäärällisesti riittävästi, mutta kasvit olivat vielä pieniä. Tästä syystä apilat eivät vaikuttaneet ruokinnalliseen laatuun. Sateiden vuoksi sadonkorjuu myöhästyi ja säilörehun ruokinnallinen laatu, erityisesti D-arvo oli tavoiteltua huonompi. Tutkimusta olisi voinut jatkaa seuraamalla täydennyskylvettyjä lohkoja useamman vuoden ajan, jolloin apilat saattaisivat olla suurempia.
Apiloiden käyttö nurmiseoksessa vähentää lannoitustarvetta, koska apila on typpiomavarainen. Apilat sitovat itseensä typpeä ilmasta. Typen sitominen tapahtuu symbioosissa Rhizobium-juuristobakteerin avulla. Typensitojakasvit eivät suoraan luovuta sitomaansa typpeä muille kasveille, mutta niiden maatuessa kasvijätteestä vapautuu typpeä maahan. Vapautunut typpi on seuraavien viljelykasvien käytettävissä, mikä vähentää lannoitustarvetta. Apiloiden lisääminen säilörehuun lisää valkuaisen määrää ja on naudoille maittavaa.
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia apilan täydennyskylvöä ja sen vaikutusta säilörehunurmen sadon määrään sekä ruokinnalliseen laatuun. Koe suoritettiin kasvukauden 2023 aikana ensimmäisen satovuoden nurmiheinäkasvustoon. Koetekijöinä olivat kaksi eri täydennyskylvökonetta: pneumaattisilla pienseimenkylvölaitteilla varustetut nurmijyrä ja rikkaäes. Koepelto jaettiin kolmeen eri lohkoon, 0-ruutuun, rikkaäkeellä täydennyskylvettyyn ja nurmijyrällä täydennyskylvettyyn. Kasvustosta kerättiin ennen toista niittoa koeotantoja kehikkomenetelmällä. Näytteistä laskettiin heinäkasvien ja apiloiden versojen kappalemäärät ja näytteet punnittiin. Näytteistä otetiin myös edustavat osiot, jotka toimitettiin SeiLabille analysoitavaksi.
0-ruudussa oli kappalemäärällisesti vähiten heinän versoja, mutta 0-ruudun sato oli kaikkein painavin. Täydennyskylvö oli luultavasti vahingoittanut hieman heinäkasveja ja vaikuttanut niiden painoon, vaikka kappalemäärällisesti niitä oli enemmän. Apiloiden täydennyskylvö onnistui paremmin nurmijyrällä kuin rikkaäkeellä. Apiloiden taimia oli nurmijyrällä kylvetyssä kappalemäärällisesti riittävästi, mutta kasvit olivat vielä pieniä. Tästä syystä apilat eivät vaikuttaneet ruokinnalliseen laatuun. Sateiden vuoksi sadonkorjuu myöhästyi ja säilörehun ruokinnallinen laatu, erityisesti D-arvo oli tavoiteltua huonompi. Tutkimusta olisi voinut jatkaa seuraamalla täydennyskylvettyjä lohkoja useamman vuoden ajan, jolloin apilat saattaisivat olla suurempia.