Oppiminen on epäonnistumista : tutkimus virheiden mahdollisuuksista musiikin alalla

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, millaisia mahdollisuuksia virheiden tekeminen antaa musiikin alalla, mitä niistä voi oppia ja miksi virheiden tekeminen on tärkeää. Teemahaastattelun avulla selvitin, miten ammattimuusikot reagoivat virheisiinsä ja mitä he oppivat niistä. Haastattelin myös psykologia, minkä tarkoituksena oli hankkia työlleni teoriapohjaa. Haastattelujen lisäksi pidin harjoittelupäiväkirjaa omista soittoharjoituksistani ja esiintymisistäni, minkä avulla tutkin, kuinka itse reagoin omiin virheisiini ja mitä opin niistä.

Muusikoiden haastatteluista kävi ilmi, että virheet kuuluvat oppimisprosessiin ja niistä voi aina oppia jotain. Tärkeintä on hyvä suhtautuminen sekä uteliaisuus virheitä kohtaan. Kaikki haastateltavat olivat myös samaa mieltä siitä, että mitään ei opita loppuun asti, vaan aina voi kehittyä. Harjoittelupäiväkirja opetti minut tunnistamaan, mistä virheet johtuvat eri tilanteissa, mikä taas antoi minulle uusia työkaluja, joita soveltaa uusissa tilanteissa. Samalla koko asenteeni virheitä kohtaan muuttui positiivisemmaksi, ja sekä harjoittelusta että esiintymisestä tuli rennompaa.

Tämä opinnäytetyö soveltuu jokaiselle lukijalle alasta riippumatta. Erityisen hyväksi tämän työn lukeminen on sellaisille henkilöille, jotka kokevat oman suhtautumisensa virheitä kohtaan jollain tavalla negatiiviseksi, sillä tämä työ tarjoaa ratkaisuja asenteen muuttamiseksi. Vaikka tämä tutkimus tehtiin musiikin näkökulmasta, se soveltuu kaikille, sillä väitän, että mistä tahansa virheistä voi oppia, ei pelkästään musiikin alalla.

The main goals of this thesis were to investigate what kind of opportunities mistakes give on the field of music, what one can learn from them and why is it important to make mistakes. Using theme interviews I found out how professional musicians react to mistakes and what they learnt from them. I also interviewed a psychologist to acquire theory from psychological field for my study. In addition to interviews I kept a diary of my practices and performances to see how I myself react to mistakes and what I learn from them.

The musicians’ interviews showed that mistakes are necessary in learning process and one can always learn from them. Having a good mindset and being curious about mistakes are the most important things. All the interviewees also agreed that nothing can be fully learnt but one can always develop. The diary taught me to recognize where my mistakes came from in different situations and it gave me new tools to use in new situations. At the same time my whole attitude towards mistakes turned into more positive which made practicing and performing more relaxing.

This thesis is suitable for everyone regardless of their field. Reading this study is good especially for people who have a problematic attitude towards mistakes since this work offers solutions for changing it. Although this thesis was made from the point of view of music, it is suitable for everyone because I think that one can learn from any mistake, not only on the field of music.