Hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia genomitiedon opiskelusta

Abstract

Terveyden edistämisessä ja sairauksien hoidossa hyödynnetään yhä enemmän perimästä saatavaa eli genomitietoa pyrkimyksissä kohti yksilöllisempää hoitoa. Genomitiedon lisääminen ja integrointi koulutukseen tuo haasteita terveydenhuollon opiskelijoille. Tämä opinnäytetyö käsittelee hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia genomitiedon opiskelusta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia genomiosaamisestaan sekä valmiuksistaan soveltaa sitä käytäntöön. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa, jonka avulla voidaan vahvistaa genomitiedon käyttöönottoa sekä saada uutta tietoa koulutuksen kehittämiseksi.

Tämä kvantitatiivinen opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Tampereen ammattikorkeakoulun GenoNurse-hankkeen kanssa. Opinnäytetyön aineisto kerättiin sähköisenä lomakekyselynä TAMKin hoitotyön opiskelijoilta ja analysoitiin SPSS-ohjelmalla.

Opinnäytetyön tulosten mukaan hoitotyön opiskelijat kokivat, että heillä on osaamista genomitiedon keskeisten käsitteiden osalta. Valmiudet potilasohjaukseen koettiin riittämättömiksi. Opiskelijat ymmärsivät eettisiä näkökulmia, mutta lainsäädännön osalta osaaminen oli heikkoa. Parhaana oppimismenetelmänä opiskelijat pitivät itseohjautuvan verkkokurssin ja lähiopetuksen yhdistelmää. Koulutuksen kehittämiseksi vastaajat ehdottivat genomitiedon opintojen ja varsinkin lähiopetuksen lisäämistä.

Johtopäätöksinä todettiin, että hoitotyön opiskelijoilla oli genomitiedon teoriaosaamista ja oppimisvalmiudet koettiin hyvinä. Tiedon soveltaminen ja kokonaisuuden hahmottaminen oli haastavaa, eikä potilaiden ohjaamiseen tarvittavia valmiuksia ollut kehittynyt. Genomitiedon opintoja tarvitaan lisää, erillisen opintojakson lisäksi sisällytettynä muihin opintoihin ja erilaisia oppimismenetelmiä käyttäen.

Genomic information is increasingly being used in personalized health promotion and treatment of diseases. Adding and integrating genomics into education is a challenging task for healthcare students. The purpose was to explore and determine nursing students´ experiences of learning genomics and their ability to apply it in practice. The aim was to generate new knowledge to confirm the implementation of genomic information and provide new information for educational development.

The study was quantitative in nature. The data were collected through e-questionnaires from the nursing students at Tampere University of Applied Sciences. The data were analysed using SPSS software.

It was found that nursing students felt they have knowledge of the key concepts of genomics. The capacity for patient counselling was perceived to be insufficient in terms of knowledge and skills. Students understood the ethical aspects, but their knowledge of the legislation was weak. A combination of self-directed online courses and face-to-face teaching was considered the best learning method by nursing students.

Nursing students have a theoretical knowledge of genomic information. They will need more competence in patient counselling. In conclusion, more genomics education is needed. Students would like different learning methods with the potential for discussion.