Vatsaelinkirurgisen potilaan kotiutusohjaus
Juutilainen, Jenny; Reuna, Noora (2024)
Juutilainen, Jenny
Reuna, Noora
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051311312
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051311312
Tiivistelmä
Vatsaelinkirurgia on laaja erikoisala ja kirurgisista aloista toiseksi suurin. Erikoisalaan kuuluvat erilaiset kirurgiset sairaudet, kuten suoliston sairaudet sekä sappiteiden, maksan ja haiman kirurgiset taudit. Potilaiden kotiuduttua sairaalasta heidän tulee selviytyä päivittäisestä elämästä leikkauksen tai sairauden aiheuttamien muutosten kanssa. Hyvän ja selkeän kotiutusohjauksen on todettu lisäävän hoitomyöntyvyyttä, vähentävän ahdistuneisuutta ja lievittävän leikkauksen jälkeistä kipua. Sairaanhoitajien on tutkittu aliarvioivan potilaiden tiedontarvetta kotiutusvaiheessa.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää vatsaelinkirurgisten potilaiden kokemuksia ja näkemyksiä siitä, mitkä asiat tekevät kotiutusohjauksesta hyvää ja mitkä heikentävät sitä. Tavoitteena on katsauksen avulla kehittää hoitotyön ammattilaisten ja alaa opiskelevien toimintaa ohjatessaan vatsaelinkirurgisia potilaita kotiutusvaiheessa.
Tuloksista kävi ilmi, että potilaat pitävät kotiutusohjausta hyvänä, kun se sisältää olennaiset tiedot toipumisen kannalta, sitä annetaan oikea-aikaisesti, potilaita osallistetaan, heidät kohdataan hyvin ja heidän kotitilanteensa huomioidaan. Kotiutusohjausta heikentäviin tekijöihin nousi ohjauksen tiedonpuute, ohjauksen vaikeaselkoisuus ja sopimattomaan aikaan annettu ohjaus.
Tuloksien perusteella voidaan todeta, että potilasohjauksen tehokkuutta ja laatua voidaan parantaa ottamalla huomioon potilaiden yksilölliset tarpeet. Ohjauksen tulee olla asiantuntevaa ja helposti ymmärrettävää. Tuloksissa korostui hyvän kommunikaation ja selkeän ohjauksen tärkeys. Koulutuksen ja ohjausmenetelmien kehittämisellä pystytään parantamaan kotiutusohjauksen laatua. Jatkotutkimusaiheena voitaisiin tutkia Suomessa toteutettavan vatsaelinkirurgisen leikkauksen jälkeisen kotiutusohjauksen laatua, jotta sitä voitaisiin kehittää. Abdominal surgery is a wide specialty and the second biggest surgical field. Different surgical diseases, such as intestinal diseases and bile ducts, liver and pancreas surgical diseases are included in the specialty. Patients must cope with their everyday life with the changes of the operation or disease after being discharged from the hospital. Good and clear discharge guidance has been found to increase treatment adherence, decrease anxiety, and relieve postoperative pain. Nurses have been found to underestimate the patients´ need for information at discharge.
The purpose of the thesis is to use a literature review to find out abdominal surgery patients´ experiences and insights about what makes discharge guidance good, and which factors impair it. The aim is to develop the activities of healthcare professionals and those who are studying the field in guiding abdominal surgery patients during the discharge phase.
The results showed that patients consider discharge guidance good when it includes essential information for recovery, it is given in a timely manner, patients are involved, they are met well, and their home situation is taken into account. Factors that weaken discharge guidance were lack of information, difficulties in understanding the instructions, and guidance given at an inappropriate time.
Based on the results, it can be stated that the effectiveness and quality of patient guidance can be improved by taking into account the individual needs of patients. The guidance should be knowledgeable and easily understandable. The importance of good communication and clear guidance was emphasized in the results. By developing education and guidance methods, the quality of discharge guidance can be improved. A potential topic for further research could be to investigate the quality of post-surgical discharge guidance following abdominal surgery in Finland, so that it could be developed.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää vatsaelinkirurgisten potilaiden kokemuksia ja näkemyksiä siitä, mitkä asiat tekevät kotiutusohjauksesta hyvää ja mitkä heikentävät sitä. Tavoitteena on katsauksen avulla kehittää hoitotyön ammattilaisten ja alaa opiskelevien toimintaa ohjatessaan vatsaelinkirurgisia potilaita kotiutusvaiheessa.
Tuloksista kävi ilmi, että potilaat pitävät kotiutusohjausta hyvänä, kun se sisältää olennaiset tiedot toipumisen kannalta, sitä annetaan oikea-aikaisesti, potilaita osallistetaan, heidät kohdataan hyvin ja heidän kotitilanteensa huomioidaan. Kotiutusohjausta heikentäviin tekijöihin nousi ohjauksen tiedonpuute, ohjauksen vaikeaselkoisuus ja sopimattomaan aikaan annettu ohjaus.
Tuloksien perusteella voidaan todeta, että potilasohjauksen tehokkuutta ja laatua voidaan parantaa ottamalla huomioon potilaiden yksilölliset tarpeet. Ohjauksen tulee olla asiantuntevaa ja helposti ymmärrettävää. Tuloksissa korostui hyvän kommunikaation ja selkeän ohjauksen tärkeys. Koulutuksen ja ohjausmenetelmien kehittämisellä pystytään parantamaan kotiutusohjauksen laatua. Jatkotutkimusaiheena voitaisiin tutkia Suomessa toteutettavan vatsaelinkirurgisen leikkauksen jälkeisen kotiutusohjauksen laatua, jotta sitä voitaisiin kehittää.
The purpose of the thesis is to use a literature review to find out abdominal surgery patients´ experiences and insights about what makes discharge guidance good, and which factors impair it. The aim is to develop the activities of healthcare professionals and those who are studying the field in guiding abdominal surgery patients during the discharge phase.
The results showed that patients consider discharge guidance good when it includes essential information for recovery, it is given in a timely manner, patients are involved, they are met well, and their home situation is taken into account. Factors that weaken discharge guidance were lack of information, difficulties in understanding the instructions, and guidance given at an inappropriate time.
Based on the results, it can be stated that the effectiveness and quality of patient guidance can be improved by taking into account the individual needs of patients. The guidance should be knowledgeable and easily understandable. The importance of good communication and clear guidance was emphasized in the results. By developing education and guidance methods, the quality of discharge guidance can be improved. A potential topic for further research could be to investigate the quality of post-surgical discharge guidance following abdominal surgery in Finland, so that it could be developed.