KUN LAPSI EI PUHU PÄIVÄKODISSA: Miten tukea selektiivisesti mutistista lasta – käsikirja varhaiskasvattajalle

Abstract

Tämä opinnäytetyö syntyi tekijän henkilökohtaisesta kiinnostuksesta selektiivistä mutismia kohtaan yhdistettynä toimeksiantajalta nousseeseen tarpeeseen. Opinnäytetyön tuotoksena on Haminan varhaiskasvatuksen henkilöstölle suunnattu käsikirja, jossa perehdytään selektiivisen mutismin, eli tilannekohtaisen puhumattomuuden tuomiin haasteisiin ja esitetään erilaisia keinoja selektiivisesti mutistisen lapsen tukemiseksi varhaiskasvatusympäristössä.

Selektiivinen mutismi on ahdistuneisuushäiriö, jossa lapsi ei kykene tuottamaan puhetta tietyissä ympäristöissä tai tilanteissa, mutta joissain ympäristöissä puhuu normaalisti. Tyypillinen tilanne on, että lapsi puhuu kotona ikätasoisesti ja vapautuneesti, mutta päivähoidossa niukasti tai ei lainkaan. Käsikirjan tarkoituksena on antaa tietoa sekä tarjota käytännönläheisiä vinkkejä varhaiskasvatukseen selektiivisesti mutistisen lapsen arjen toimintojen tukemiseksi sekä osallisuuden turvaamiseksi. Opasta voidaan hyödyntää myös muiden lasten kanssa, joilla on haasteita vuorovaikutuksessa.

Työn kehittämismenetelminä käytettiin SWOT-analyysia sekä dialogista keskustelua. Avoin ja tiivis dialoginen keskustelu toimeksiantajatahon kanssa oli avainasemassa työn toteutumisen ja yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa.

Teoreettisessa viitekehyksessä avataan tarkemmin mitä selektiivinen mutismi on ja miten se ilmenee. Sen lisäksi työn tärkeimpiä käsitteitä ovat sensitiivisyys, vuorovaikutus sekä osallisuus. Osallisuus kuuluu lapsen perusoikeuksiin, eikä kyvyttömyys tuottaa puhetta tietyissä tilanteissa saisi estää lasta kokemasta samanarvoisia osallisuuden kokemuksia kuin ikätoverinsa. Vuorovaikutuksessa tulee kiinnittää huomiota lapsen nonverbaalisiin vuorovaikutusaloitteisiin ja tarjota lapselle erilaisia keinoja ilmaista toiveitaan ja tarpeitaan.

Asiasanat: selektiivinen mutismi, sensitiivisyys, osallisuus, vuorovaikutus