Mie muistan : ihmismieli ja trauma näkymättömänä matriisina

Abstract

Opinnäytetyössäni tarkastelen eettisiä kysymyksiä, jotka nousevat esiin, kun kuvataiteilija käsittelee toisen ihmisen traumaattista kokemusta taiteessaan. Kontekstina on erityisesti isoisäni evakkomatka Karjalasta ja siihen liittyvä kodin hylkäämiskokemus. Selvitän, miten traumaa käsitellään yleisesti kuvataiteen alalla ja miten taiteellinen työskentelyni sijoittuu tämän temaattisen viitekehyksen ympärille. Esittelen myös ajatuksen näkymättömästä matriisista, joka muodostuu ihmisen muistoista, tarinoista ja traumakokemuksista. Vertaan tätä ajatusta perinteiseen käsitykseen taidegrafiikan matriisista eli painolaattaan, johon jäljennetään jälkiä. Lisäksi käsittelen taidegrafiikan menetelmiä ja työprosessia erityisesti metalligrafiikan ja syväpainon näkökulmasta.

Opinnäytetyön lähdeaineistona on hyödynnetty kattavasti traumaa käsitteleviä tutkimuksia, sekä erityisesti Karjalan evakkojen traumoja ja tunnekokemuksia käsittelevää aineistoa. Lisäksi työssä on reflektoitu ja dokumentoitu taiteellista työskentelyä. Kirjoitusprosessin rinnalla olen luonut teoskokonaisuuden, joka käsittelee kodin hylkäämiskokemukseen liittyviä yksilön tunnekokemuksia. Opinnäytetyön pohdintoja ja tuloksia on hyödynnetty teoskokonaisuuden taiteellisen työskentelyn perustana ja vahvistajana.