Utopia majasta, omavaraisuudesta ja luontoyhteydestä - Vastarinta kulutuksen eetokselle

Abstract

Opinnäytetyöni “Utopia majasta, omavaraisuudesta ja luontoyhteydestä - Vastarinta kulutuksen eetokselle” tarkastelee ihmistä lajina eläimen rinnalla ja ihmistä osana luontoa. Hypoteesini kirjallisen osuuden ja majainstallaationi taustalla on, että parempi luontoyhteys ja ympäristöä säästävä elämäntapa voidaan saavuttaa luopumalla. Tämä sisältää ajatuksen siitä, että tie parempaan luontoyhteyteen saavutetaan olemalla luonnossa, samoin yhteys eläimeen saavutetaan vain olemalla lähempänä eläintä, elämällä rinnan. Paradoksina on kuluttamiseen kannustava yhteiskuntajärjestys, joka tuottaa ihmisille jatkuvasti uusia tarpeita ja typistää ihmisen olemuksen kuluttajaksi.

Maja taideteoksena on vastarinta tälle kulutuksen eetokselle. Sen rakennusmateriaalit ovat lähiluonnosta ja eläimestä saatuja; villaa, järvikaislaa ja puuta. Materiaaleista on aistittavissa niiden alkuperä toisin kuin nykyisessä kulutustavarassa. Majan rinnalla installaatiossa ovat suurehkot keramiikkaveistokset, jotka kertovat niin ikään maaseudusta ja luonnosta. Töissäni maatuva luonnonmateria käy keskustelua kestävämmän materian kanssa.

Nojaudun työssäni omavaraisuuden utopiaan. Tavoittelen läheisempää ja suorempaa luontoyhteyttä ja taiteellisessa työskentelyssäni toteutan tuota utopiaani. Sekä materiaalisissa valinnoissa että ideatasolla nojaudun kohti parempaa luontoyhteyttä. Utopiani on toive ja ajatus paremmista vaihtoehdoista kaikelle elolliselle ja se materialisoituu majassani.

My thesis "Utopia of the hut, self-sufficiency and connection with nature - Resistance to the ethos of consumption" examines human as a specie alongside animal and human as part of nature. The hypothesis, of the written part of my thesis and my hut installation, is that a better connection with nature and an environmentally friendly life, can only be achieved by giving up something and by reducing consumption. This hypothesis and utopia includes the idea that the way to a better connection with nature is achieved only by being in nature, as well as the connection with an animal can only be achieved by living closer to the animal, living with. The paradox is a social order in society that encourages to consumption and order which constantly creates new needs for people and shortens the essence of a human as a consumer.

Hut as an artwork is a resistance to this ethos of consumption. Its construction materials are collected from nearby nature and animals; wool, lake reeds and wood. The origin of the materials can be sensed, unlike in current consumer goods. Next to the hut, the installation features large ceramic sculptures that also tell about the rural and nature. In my artworks, the fragile natural material engages in a dialogue with the time-resistant material.

In my work, I rely on the utopia of self-sufficiency. I aim for a closer and more direct connection with nature and in my artistic work. In material choices and in idealevel, I lean towards a better connection with nature. My utopia is a wish and an idea for better alternatives for all living things and it materializes in my hut.