SARS-CoV-2-koronaviruksen tunnistaminen : Suomessa kliiniseen työskentelyyn hyväksytyt testit ja globaalisti kehitettyjä uusia menetelmiä
Kantelinen, Ulla (2024)
Kantelinen, Ulla
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051612604
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051612604
Tiivistelmä
Joulukuussa 2019 tehtiin Kiinassa ensimmäiset havainnot uudesta henkeä uhkaavasta hengitystieinfektio epidemiasta. Taudin aiheuttajaksi osoittautui ihmiselle uusi virus. Uusi virus nimettiin SARS-CoV-2-koronavirukseksi ja viruksen aiheuttama tauti sai viralliseksi nimekseen COVID-19-infektio, josta käytetään epävirallisissa yhteyksissä myös nimeä korona. Pandemiaksi COVID-19 julistettiin maaliskuussa 2020 WHO:n toimesta. Tauti on vaikuttanut maailmanlaajuisesti ja monialaisesti jo usean vuoden ajan.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli koota yhteen aiemmin julkaistua tutkimustietoa SARS-CoV-2-viruksen tunnistusmenetelmistä, luoda rajattu kokonaiskuva aiheesta ja ryhmitellä COVID-19-testausmenetelmien joukkoa selkeyttäväksi asiakokonaisuudeksi. Tutkimuksen tarkoitus oli tuottaa kirjallinen selonteko SARS-CoV-2-viruksen eri testaustavoista sekä kartoittaa ja tuoda esiin uusia ja kehitteillä olevia COVID-19 tunnistusmenetelmiä. Tutkimus perustui pääosin aiemman tutkimustiedon analysointiin. Ilmiössä tapahtuvia muutoksia seurattiin ajantasaisesti myös median kautta.
Suomen terveydenhuollossa SARS-CoV-2-koronaviruksen aiheuttama tartunta voidaan virallisesti todeta PCR-testillä tai antigeenitestillä ja sairastettu COVID-19-infektio vasta-ainetestillä. Nämä testausmenetelmät ovat luotettavia, mutta etenkin yleisimmin käytetty PCR-testi on prosessi, joka vaatii huomattavia laite- ja henkilöstöresursseja.
COVID-19-infektioiden leviämisen hillinnässä kriittisiä tekijöitä ovat taudin nopea ja luotettava diagnosointi sekä infektoituneiden yksilöiden löytäminen. Uusien testausmenetelmien kehittyessä on mahdollista, että nykyiset testauskäytännöt voitaisiin korvata luotettavasti ja kustannustehokkaasti edullisimmilla ja ketterimmillä menetelmillä. Näitä uusia menetelmiä voitaisiin käyttää myös muiden virusinfektioiden havaitsemiseen. Uudet testausmenetelmät kaipaavat jatkotutkimuksia ja niiden soveltaminen Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin vaatii myös tarkastelun lainsäädännön näkökulmasta.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli koota yhteen aiemmin julkaistua tutkimustietoa SARS-CoV-2-viruksen tunnistusmenetelmistä, luoda rajattu kokonaiskuva aiheesta ja ryhmitellä COVID-19-testausmenetelmien joukkoa selkeyttäväksi asiakokonaisuudeksi. Tutkimuksen tarkoitus oli tuottaa kirjallinen selonteko SARS-CoV-2-viruksen eri testaustavoista sekä kartoittaa ja tuoda esiin uusia ja kehitteillä olevia COVID-19 tunnistusmenetelmiä. Tutkimus perustui pääosin aiemman tutkimustiedon analysointiin. Ilmiössä tapahtuvia muutoksia seurattiin ajantasaisesti myös median kautta.
Suomen terveydenhuollossa SARS-CoV-2-koronaviruksen aiheuttama tartunta voidaan virallisesti todeta PCR-testillä tai antigeenitestillä ja sairastettu COVID-19-infektio vasta-ainetestillä. Nämä testausmenetelmät ovat luotettavia, mutta etenkin yleisimmin käytetty PCR-testi on prosessi, joka vaatii huomattavia laite- ja henkilöstöresursseja.
COVID-19-infektioiden leviämisen hillinnässä kriittisiä tekijöitä ovat taudin nopea ja luotettava diagnosointi sekä infektoituneiden yksilöiden löytäminen. Uusien testausmenetelmien kehittyessä on mahdollista, että nykyiset testauskäytännöt voitaisiin korvata luotettavasti ja kustannustehokkaasti edullisimmilla ja ketterimmillä menetelmillä. Näitä uusia menetelmiä voitaisiin käyttää myös muiden virusinfektioiden havaitsemiseen. Uudet testausmenetelmät kaipaavat jatkotutkimuksia ja niiden soveltaminen Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin vaatii myös tarkastelun lainsäädännön näkökulmasta.