Kunnostushakkuun soveltaminen eteläsuomalaisiin kirjanpainajan vaivaamiin kuusikoihin

Abstract

Ilmastonmuutos tulee lisäämään sään eri ääri-ilmiöitä pahentaen kirjanpainajatuhoriskiä. Varttuneita kuusikoita hakataan jo nyt ennen uudistuskypsyyttä aukoiksi, jolloin biodiversiteetin sekä hiilinielujen lisäämistavoitteiden saavuttaminen vaikeutuu. Tässä opinnäytetyössä selvitettiin kunnostushakkuun soveltumisen mahdollisuutta eteläsuomalaisiin kirjanpainajatuhoista kärsiviin metsiin. Hakkuumenetelmän tehokkuutta kirjanpainajan torjunnassa ja sen vaikutuksia biodiversiteettiin tutkittiin sekä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen että tapaustutkimuksen avulla. Tapaustutkimukseen valittiin toimeksiantajan metsänhoitoyhdistys Uusimaan toimialueella sijaitsevia mahdollisimman edustavia tuhometsiä, joita analysoitiin kirjallisuuskatsauksen perusteella. Lopputuotoksena työssä syntyi suomalaisiin talousmetsiin soveltuva päätöksentekokehys hakkuumenetelmän tarpeellisuuden määrittämisen tueksi.

Kunnostushakkuilla voidaan torjua kirjanpainajatuhoja ekologisesti ja tehokkaasti, kun tuhon laajuus on pienialainen ja hakkuu on toteutettu kevyenä. Tuhojen torjunta voi kuitenkin edellyttää intensiivisiä hakkuita, sillä yli 95 % vaurioituneista puista on poistettava. Torjuntaan vaikuttaa olennaisesti myös alueellinen kytkeytyneisyys kuusimetsien välillä. Kuolleet puut tulisi säästää luontaisia vihollisia varten. Maastokohteiden tulosten perusteella parhaiten hakkuumenetelmälle soveltuvat sekametsät.

Kunnostushakkuiden vaikutuksia kirjanpainajan torjunnassa on tutkittu melko vähän suhteessa menetelmän yleisyyteen Keski-Euroopassa. Menetelmä on avohakkuuta ekologisempi riippuen hakkuun voimakkuudesta. Vaikka kirjanpainajatuhoa ei saataisikaan täysin torjuttua, voidaan hakkuulla vähentää kannan kokoa, kuolleiden puiden määrää sekä taloudellisia tappioita. Hakkuiden onnistuminen vaatisi aluetason suunnittelua, mikä jäi melko vajavaiseksi tässä työssä. Hakkuumenetelmän tehokkuus kirjanpainajan torjunnassa on epäselvää, jolloin tutkimuksia aiheen tiimoilta on tehtävä lisää.

Extreme weather phenomena will increase due to climate change thus exacerbating bark beetle outbreaks. Norway spruce stands are already being felled prematurely hindering national goals of biodiversity and carbon sink enhancement. The aim of this study was to determine whether salvage logging of bark beetle-infested stands would offer a more ecological alternative to clear-cutting. The efficacy of loggings in mitigating bark beetle outbreaks and its ecological consequences to biodiversity were examined. The methodology consisted of a descriptive literary review combined with a case study. For the case study, representative infested stands were selected from the domain of Forest Management Association Uusimaa and further analysed based on the literary review. A decision-making framework suited for Finnish commercial forests was developed to determine the necessity of salvage logging.

Small-scale infested sites logged in a careful manner are well suited for controlling bark beetle outbreaks – although removal of more than 95 % of weakened trees is required. The success of salvage logging is also dependent on spatial connectivity between spruce stands. Dead trees should be retained since they function as habitats for natural enemies. The results from the case study suggest that mixed forests are the most appropriate for salvage loggings.

The influence of salvage logging on mitigating bark beetle outbreaks has not been studied extensively enough. The ecological effects are entirely dependent on logging intensity, when comparing effects on biodiversity to clear-cuts. Outbreaks can never be fully controlled but logging can reduce the size of the population, the number of dead trees and economic losses. Successful loggings require regional planning, which was lacking in this thesis. Further research is needed to determine whether loggings can control bark beetles effectively.