Kinestetiikkaa hyödyntäen kohti parempaa työhyvinvointia

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli järjestää Learning cafe -oppimiskahvilaryhmätyöskentely, jonka avulla työyhteisö pääsi kehittämään kinestetiikan käyttöä yksikössään. Tavoitteena oli hoitohenkilökunnan motivaation vahvistuminen kinestetiikan käyttöön. Opinnäytetyön tilaaja oli Runosmäessä sijaitseva yksityinen hoitokoti Turun Otso, jonka nimi vaihtui opinnäytetyön toteutuksen aikana tapahtuneen organisaatiomuutoksen myötä Esperi hoivakoti Otsoksi.

Opinnäytetyön teoreettisessa perustassa tarkastelimme kinestetiikkaa sen omien käsitteiden sekä voimavaralähtöisen toimintamallin hyötyjen ja haasteiden kautta. Keskiössä oli hoitajien työhyvinvoinnin näkökulma ja motivaation merkitys yksilöä ohjaavassa toiminnassa. Aiempien tutkimusten mukaan kinestetiikan toimintamallin kestävä toteutuminen vaatii aikaa sekä koko työyhteisön motivaation ja osaamisen ylläpitämistä. Ratkaisevassa roolissa ovat organisaatiotason päätökset, riittävä resursointi, koulutus ja onnistunut johtaminen.

Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena projektina. Alkukyselyn avulla selvitettiin, millaisena hoitajat kokivat motivaationsa ja osaamisensa kinestetiikan suhteen ja mitkä asiat he kokivat kinestetiikan käytössä haastavimmiksi. Alkukyselyn avulla valittiin Learning cafessa käsiteltävä teemat. Learning cafen avulla työyhteisö pääsi miettimään ratkaisuja ongelmakohtiin. Palautekyselyn avulla arvioitiin tavoitteiden saavuttamista ja onnistumista Learning cafen toteutuksessa.

Työyhteisöstä löytyi runsaasti kiinnostusta ja motivaatiota kinestetiikan käyttöön. Palautekyselyn perusteella Learning cafe koettiin hyväksi tavaksi käsitellä aihetta, sen avulla osallistujat saivat uusia näkökulmia kinestetiikan käyttöön ja heidän motivaationsa vahvistui. Työyhteisönä myös ongelmatilanteisiin sekä toiminnan kehittämiseen löydettiin ratkaisuja. Työyhteisön yhtenäisyys, saumaton tuki, yhteiset arvot ja hyvä vuorovaikutus koettiin tärkeiksi motivaation ylläpitäjiksi.

Opinnäytetyön jatkokehittämisideana voisi tulevaisuudessa kartoittaa, miten kinestetiikan vakiinnuttaminen on työyhteisössä sujunut ja onko organisaatiomuutoksella ollut tähän vaikutusta. Lisäksi voitaisiin pohtia, miten kinestetiikan toimintamallia saataisiin enemmän myös omaisten käyttöön.