Opetus- ja kulttuuriministeriön koulu- ja oppilaitosnuorisotyön erityisavustusten kohdentuminen

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, miten opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2020 myöntämät erityisavustukset koulu- ja oppilaitosnuorisotyölle käytettiin. Tavoitteena oli selvittää, mitä koulunuorisotyön menetelmiä hankkeissa käytettiin ja mitä vaikutuksia niillä nähtiin olevan lasten ja nuorten hyvinvointiin. Tavoitteena oli tutkia, miten avustuksen saaneet hankkeet vastasivat erityisavustuksen haussa asetettuihin tavoitteisiin, jotka pohjautuivat Sanna Marinin hallituskauden valtakunnalliseen nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaan, joka oli voimassa vuosina 2020–2023.

Opinnäytetyössä käytettiin valmista, aluehallintovirastojen kokoamaa dokumenttiaineistoa, jossa oli kaikenkattavat tiedot hankkeista. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa näkökulmana oli jälkikäteisarvioiva ote ja siihen liittyen vaikuttavuus.

Tulosten perusteella avustusta saaneissa koulu- ja oppilaitosnuorisotyön hankkeissa käytettiin eniten yksilötyön sekä eri kokoisten ryhmien kanssa tehtävän työn menetelmiä. Koulu- ja oppilaitosnuorisotyön merkittävimmät koetut vaikutukset yksilölle olivat muun muassa kokemukset kohdatuksi ja kuulluksi tulemisesta, kouluyhteisöön kiinnittymisen vahvistuminen, yksinäisyyden kokemusten väheneminen sekä positiivinen sosiaalinen vahvistuminen. Yhteisötasolla nousseita koettuja vaikutuksia olivat muun muassa koulun ilmapiirin ja viihtyvyyden parantuminen, turvallisuuden tunteen kokemusten lisääntyminen sekä osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistuminen.

Hankkeissa on kehitetty ja vakiinnutettu koulu- ja oppilaitosnuorisotyön erilaisia toimintamalleja ja edistetty sen integroitumista osaksi koulujen ja oppilaitosten kasvattajayhteisöjä. Koulunuorisotyön hankkeet ovat tulosten mukaan edistäneet koulujen ja oppilaitosten sekä koulunuorisotyön välistä yhteistyötä ja kasvatuskumppanuutta.

Opinnäytetyön tutkimuksen tulokset osoittavat, että koulu- ja oppilaitosnuorisotyöntekijä voi yhdessä muun koulun tai oppilaitoksen henkilökunnan kanssa olla edistämässä lasten ja nuorten sekä kouluyhteisöjen hyvinvointia osaamisellaan ja menetelmillään. Huomiota on kuitenkin kiinnitettävä osapuolten väliseen vuorovaikutukseen ja tiedottamiseen sekä koulu- ja oppilaitosnuorisotyön ammatillisen osaamisen sanoittamiseen ja sen oikeanlaiseen valjastamiseen koulujen ja oppilaitosten käyttöön. Tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi keskusteluissa, onko tarpeellista myöntää koulunuorisotyölle lisäresursseja myös jatkossa ja miten niitä kannattaisi kohdentaa.