Kuvasta kasvaa tarina : työnohjattavan omien valokuvien käyttö dialogisissa työnohjauskeskusteluissa
Reiman, Sari (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051813137
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051813137
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin työnohjattavan omien valokuvien käyttöä dialogisissa työnohjauskeskusteluissa. Työn tavoitteena oli kehittää taideperustainen ja luova menetelmä työelämän haasteisiin ja työhyvinvoinnin kehittämiseen.
Taltioituja työnohjauskeskusteluja tarkasteltiin tarinoina. Tavoitteena oli selvittää, miten valokuvat lisäsivät vaihtoehtoisia näkökulmia käsiteltäviin asioihin ja millaisia merkityksiä valokuvien kautta tuotettiin työelämän kysymyksiin.
Osa työnohjauksista toteutettiin taidemuseoissa, mikä mahdollisti myös ohjattavalle merkityksellisten teosten vaikutuksen keskusteluun. Ajatuksena oli, että luomalla valokuvien, taidekuvien ja taidemuseoympäristön avulla keskusteluun tilaa ja vaihtoehtoisia näkökulmia, ohjattavan toimijuus elämäänsä ja työelämäänsä liittyvissä kysymyksissä vahvistuu.
Keskusteluaineiston analyysi osoitti, että ohjattavan omien valokuvien käyttö osana dialogista keskustelua ja taidemuseoympäristö taideteoksineen vahvistivat työnohjattavan toimijuutta. Ne loivat jatkuvuuden kokemusta, lisäsivät toiminnan vaihtoehtoja ja synnyttivät myötätuntoa.
Opinnäytetyön tulokset ovat työnohjauksen lisäksi sovellettavissa yksilö- ja perheterapioihin sekä ryhmien ohjaamiseen. This thesis studied the application of the client´s photographs in dialogical professional supervision. The objective of the study was to develope a creative and art-based method for everyday work challenges, as well as improving wellbeing at work. Recorded professional supervision discussions were examined as stories. The aim was to find out how the photographs brought alternative viewpoints to the matters discussed and what kind of meanings were produced to questions about everyday work via photographs.
A few of the supervision discussions were carried out in art museums, which enabled the influence of meaningful artworks to the client during the discussions. The idea was that building space and adding alternative viewpoints into conversation through photographs, artworks and art museum environment, the client´s agency towards questions about their life and everyday work was reinforced.
The results of the thesis shows that, using the client´s photographs as a part of dialogue accompanied by art museum environment with its works of art strengthened the agency of the client, shaped the feeling of continuity, added alternative options and evoked empathy. In addition to professional guidance, the results of this thesis are adoptable to individual therapies and family therapies as well as guiding groups.
Taltioituja työnohjauskeskusteluja tarkasteltiin tarinoina. Tavoitteena oli selvittää, miten valokuvat lisäsivät vaihtoehtoisia näkökulmia käsiteltäviin asioihin ja millaisia merkityksiä valokuvien kautta tuotettiin työelämän kysymyksiin.
Osa työnohjauksista toteutettiin taidemuseoissa, mikä mahdollisti myös ohjattavalle merkityksellisten teosten vaikutuksen keskusteluun. Ajatuksena oli, että luomalla valokuvien, taidekuvien ja taidemuseoympäristön avulla keskusteluun tilaa ja vaihtoehtoisia näkökulmia, ohjattavan toimijuus elämäänsä ja työelämäänsä liittyvissä kysymyksissä vahvistuu.
Keskusteluaineiston analyysi osoitti, että ohjattavan omien valokuvien käyttö osana dialogista keskustelua ja taidemuseoympäristö taideteoksineen vahvistivat työnohjattavan toimijuutta. Ne loivat jatkuvuuden kokemusta, lisäsivät toiminnan vaihtoehtoja ja synnyttivät myötätuntoa.
Opinnäytetyön tulokset ovat työnohjauksen lisäksi sovellettavissa yksilö- ja perheterapioihin sekä ryhmien ohjaamiseen.
A few of the supervision discussions were carried out in art museums, which enabled the influence of meaningful artworks to the client during the discussions. The idea was that building space and adding alternative viewpoints into conversation through photographs, artworks and art museum environment, the client´s agency towards questions about their life and everyday work was reinforced.
The results of the thesis shows that, using the client´s photographs as a part of dialogue accompanied by art museum environment with its works of art strengthened the agency of the client, shaped the feeling of continuity, added alternative options and evoked empathy. In addition to professional guidance, the results of this thesis are adoptable to individual therapies and family therapies as well as guiding groups.