Epämuodollisen oppimisen ja populaarimusiikin hyödyntäminen musiikin perusteiden opetuksessa : vinkkejä opettajalle The Beatlesin musiikista otettujen esimerkkien avulla

Abstract

Musiikki kehittyy, mutta kehittyykö musiikin opetus sen myötä? Voiko musiikin perusteiden opiskelu olla hauskaa? Tämä työ pyrkii selventämään näitä kysymyksiä herättämällä ajatuksia käytännönläheisestä musiikin perusteiden oppimisesta epämuodollisen oppimisen keinoilla. Epämuodollista oppimista tapahtuu aina, kun ihminen astuu kotoaan ulkomaailmaan. Jotakin uutta imeytyy meihin aivan huomaamatta. Muodollisessa ympäristössä eli oppilaitoksissa voidaan kuitenkin jossain määrin soveltaa tätä automaattista asioiden omaksumista, jonka avainasemassa on tekeminen ennen analysoimista. Juuri kuten käytäntökin on syntynyt ennen teoriaa.

Amerikkalaisen musiikin professorin Peter Websterin mukaan epämuodollinen oppiminen lähtee tarpeesta. On tarve ja halu oppia jotakin sellaista, joka on itselle hyödyllistä ja mielekästä. Tämä toimii alkusysäyksenä sille, että aletaan kerätä tietoa ja kehittää omaa osaamista. Nykynuoriso elää populaarikulttuurin ja -musiikin keskellä ja kokee sen usein läheisemmäksi kuin klassisen musiikin, jonka ympärille musiikin opetus Suomessa on perinteisesti rakentunut. Musiikin muodollinen opiskelu ei tunnu enää niin kiinnostavalta, sillä edelleenkin oppilaitokset keskittyvät lähinnä vanhan musiikin opetukseen vanhoilla tutuilla opetusmetodeilla. Tie musiikin opiskelijasta ammattilaiseksi tai itsenäiseksi musiikin harrastajaksi on monesti pitkä ja usein myös kaukana siitä, mitä varsinainen käytännön tekeminen lopulta on. Nuori ja miksei vanhempikin opiskelija haluaa oppia itselleen tärkeistä asioista ja sisällyttämällä musiikin perusteiden opiskeluun myös popuulaarimusiikkia päästään ainakin piirun verran lähemmäksi tätä tavoitetta.

Populaarimusiikki on olemassa, halusimme sitä tai emme. Tässä työssä pyritään löytämään keinoja siihen, kuinka musiikin perusteiden opetus voisi hyötyä popkulttuurista ja siihen läheisesti sidoksissa olevasta epämuodollisesta oppimisesta. Yksi hyvä metodi on ottaa mukaan opetukseen oppilaiden omaa ohjelmistoa tai muuta heille tuttua musiikkia rakentamalla oppitunteja tämänkaltaisen materiaalin ympärille ja hyödyntämällä opetuksessa keinoja, joilla muodollista koulutusta vailla olevat muusikot ovat taitonsa hankkineet.

Music is constantly evolving but is the field of teaching doing the same? Could it possibly be fun to learn the fundamentals of music? This thesis is trying to clarify these questions by awaking thoughts about more practical learning of the fundamentals of music by the means of informal learning. Informal learning occurs every time when a person sets his foot out the door. Something new is absorbing into us unnoticed. It is somewhat possible to apply this automatic learning of things. Doing before analyzing is in the key position. Just like practice has always existed before theory.

Peter Webster, an American professor of music, has said that informal learning starts when a person has a need or a will to acquire a new skill or information, a skill that a person finds useful and interesting. This of course requires a subject of interest which needs developing. Young people today live surrounded by popular culture and music which they often feel more familiar to themselves than classical music is. And it is precisely classical music that teaching in formal institutions is traditionally based on. Therefore formal studying of music is no longer very interesting to many people. A person wants to learn about things close to him and making popular music a part of the curriculum is taking us one step closer to this goal.

Popular music exists no matter if we want it or not. That is why it is important to find means for traditional teaching of music to benefit from popular culture and informal learning. One good method might be to build lessons around pupils' own material which they are interested in and taking advantage of the ways that popular musicians have acquired their skills.