Kesänaikaisen fysiikkaharjoittelun vaikutus salibandypelaajien kokemana
Hautala, Topi (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052013398
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052013398
Tiivistelmä
Salibandyn fysiikkaharjoittelu on varsinkin alasarjatasoilla hyvin ryhmäorientoitunutta, jossa yksilön henkilökohtaisten tarpeiden huomio jää vähemmälle. Opinnäytetyöntekijänä halusin lähteä selvittämään, kuinka yksilön heikoimman osa-alueen huomioiminen kesäkauden fysiikkaharjoittelussa vaikuttaisi kokonaiskehittymiseen.
Opinnäytetyössä selvitetään kesäkauden aikana suoritetun oheisharjoittelun merkitystä salibandyn kilpapelaamiseen yksilötasolla. Tavoitteeksi opinnäyte-työlle toimeksiantaja asetti seuran oheisharjoittelun edistämisen yksilön fyysiset ominaisuudet huomioiden. Fysiikkaharjoittelun ajanjakso rajattiin kesä-kaudelle, jolloin sarjat ovat tauolla. Tällöin fyysisiä ominaisuuksia pystytään kehittämään ilman, että se veisi suorituskykyä kilpailusuorituksista. Tällöin myöskään lajiharjoitukset eivät pääse sekoittamaan oheisharjoittelun tavoitteita.
Opinnäytetyössä kohderyhmänä oli ähtäriläisen salibandyseuran kenttäpelaajia naisten ja miesten joukkueista. Pelaajat aloittivat kesäkauden aikaisen lajia tukevan oheisharjoitteluprosessin täyttämällä Webropol-lähtötasokyselyn. Kyselyllä oli tarkoituksena tiedustella pelaajien omakohtaista kokemusta kuntotasostansa. Kyselyiden jälkeen pelaajat suorittivat lajille ominaisia fyysistä kuntoa mittaavia lähtötasotestejä. Testit suoritettiin Kuortaneen urheiluopiston testausaseman tiloissa. Testaajina toimivat opinnäyte-työntekijä ja testiaseman työntekijä.
Lähtötasotestien jälkeen kohderyhmät jaettiin harjoitteluryhmiin, jotka olivat jaoteltu heikoimman fyysisen ominaisuuden mukaan. Ryhmät olivat luokiteltu ketteryys-, voima-, nopeus- tai kestävyysominaisuuksien mukaan. Jokainen kohderyhmäläinen sai kesäkaudelle ominaisuuden mukaan valmistetun harjoitteluohjelman. Harjoitusjaksot olivat jaettu kolmeen kauteen. Näitä olivat peruskuntokausi sekä kaksi erillistä kilpailuun valmistavaa kautta. Ohjattua harjoittelua kesti noin 15 viikkoa, jonka jälkeen kohderyhmäläisiltä mitattiin lopputasotestit. Mittausjakson jälkeen pelaajilta kysyttiin vielä kokemuksia harjoittelusta ja henkilökohtaisesta kuntotasosta Webropol-kyselyn avulla.
Lopputulemana ryhmien väliset tasoerot olivat pääasiallisesti pienentyneet mittausten välillä. Marginaalista keskihajonnan kasvuakin tuloksissa esiintyi. Kuntotasotestien ja kyselylomakkeiden tuloksissa ei esiintynyt merkittäviä keskinäisiä eroavaisuuksia. Pelaajien kokema vaikutus harjoittelusta oli suurimmalta osin linjassa tasotestien tulosten kanssa. The physical training in floorball in lower levels, tends to be very group-oriented, with less emphasis on individual needs. As a thesis worker, I want-ed to investigate how focusing on an individual's weakest area during summer physics training would affect overall development.
The purpose of the thesis was to examine the significance of off-season training on individual-level competitive floorball performance. The aim set by the thesis client was to promote the club's off-season training by considering individual physical attributes. The period of physical training was set to the summer season when leagues are on a break. During this time, physical attributes can be developed without compromising performance in competitive matches. Additionally, the sport-specific training sessions would not interfere with the off-season training.
The target group for the thesis consisted of field players from the women's and men's teams of an Ähtäri-based floorball club. Players began a preseason supportive training process by filling out a survey via Webropol. The survey was to inquire about the players' personal experience of their fitness level. After the surveys, players underwent physical fitness tests specific to the sport. These tests were conducted at the Kuortane Sports Institute testing facility.
After the baseline tests, the target groups were divided into training groups based on their weakest physical attribute. The groups were categorized ac-cording to agility, strength, speed, or durability characteristics. Each participant in the target group received a training program tailored to their specific attribute for the summer season. The training periods were divided into three phases: a basic fitness phase, followed by two competition preparation phases. The guided training lasted for 15 weeks. After that, participants underwent final fitness tests. Players were also asked about their training experience and personal fitness level through a Webropol-survey.
The overall outcome showed that the differences between groups had generally decreased between measurements, although there was a marginal in-crease in standard deviation. There were no significant differences found in the fitness test results and survey responses. The perceived impact of the training on players was largely consistent with the results of the fitness tests.
Opinnäytetyössä selvitetään kesäkauden aikana suoritetun oheisharjoittelun merkitystä salibandyn kilpapelaamiseen yksilötasolla. Tavoitteeksi opinnäyte-työlle toimeksiantaja asetti seuran oheisharjoittelun edistämisen yksilön fyysiset ominaisuudet huomioiden. Fysiikkaharjoittelun ajanjakso rajattiin kesä-kaudelle, jolloin sarjat ovat tauolla. Tällöin fyysisiä ominaisuuksia pystytään kehittämään ilman, että se veisi suorituskykyä kilpailusuorituksista. Tällöin myöskään lajiharjoitukset eivät pääse sekoittamaan oheisharjoittelun tavoitteita.
Opinnäytetyössä kohderyhmänä oli ähtäriläisen salibandyseuran kenttäpelaajia naisten ja miesten joukkueista. Pelaajat aloittivat kesäkauden aikaisen lajia tukevan oheisharjoitteluprosessin täyttämällä Webropol-lähtötasokyselyn. Kyselyllä oli tarkoituksena tiedustella pelaajien omakohtaista kokemusta kuntotasostansa. Kyselyiden jälkeen pelaajat suorittivat lajille ominaisia fyysistä kuntoa mittaavia lähtötasotestejä. Testit suoritettiin Kuortaneen urheiluopiston testausaseman tiloissa. Testaajina toimivat opinnäyte-työntekijä ja testiaseman työntekijä.
Lähtötasotestien jälkeen kohderyhmät jaettiin harjoitteluryhmiin, jotka olivat jaoteltu heikoimman fyysisen ominaisuuden mukaan. Ryhmät olivat luokiteltu ketteryys-, voima-, nopeus- tai kestävyysominaisuuksien mukaan. Jokainen kohderyhmäläinen sai kesäkaudelle ominaisuuden mukaan valmistetun harjoitteluohjelman. Harjoitusjaksot olivat jaettu kolmeen kauteen. Näitä olivat peruskuntokausi sekä kaksi erillistä kilpailuun valmistavaa kautta. Ohjattua harjoittelua kesti noin 15 viikkoa, jonka jälkeen kohderyhmäläisiltä mitattiin lopputasotestit. Mittausjakson jälkeen pelaajilta kysyttiin vielä kokemuksia harjoittelusta ja henkilökohtaisesta kuntotasosta Webropol-kyselyn avulla.
Lopputulemana ryhmien väliset tasoerot olivat pääasiallisesti pienentyneet mittausten välillä. Marginaalista keskihajonnan kasvuakin tuloksissa esiintyi. Kuntotasotestien ja kyselylomakkeiden tuloksissa ei esiintynyt merkittäviä keskinäisiä eroavaisuuksia. Pelaajien kokema vaikutus harjoittelusta oli suurimmalta osin linjassa tasotestien tulosten kanssa.
The purpose of the thesis was to examine the significance of off-season training on individual-level competitive floorball performance. The aim set by the thesis client was to promote the club's off-season training by considering individual physical attributes. The period of physical training was set to the summer season when leagues are on a break. During this time, physical attributes can be developed without compromising performance in competitive matches. Additionally, the sport-specific training sessions would not interfere with the off-season training.
The target group for the thesis consisted of field players from the women's and men's teams of an Ähtäri-based floorball club. Players began a preseason supportive training process by filling out a survey via Webropol. The survey was to inquire about the players' personal experience of their fitness level. After the surveys, players underwent physical fitness tests specific to the sport. These tests were conducted at the Kuortane Sports Institute testing facility.
After the baseline tests, the target groups were divided into training groups based on their weakest physical attribute. The groups were categorized ac-cording to agility, strength, speed, or durability characteristics. Each participant in the target group received a training program tailored to their specific attribute for the summer season. The training periods were divided into three phases: a basic fitness phase, followed by two competition preparation phases. The guided training lasted for 15 weeks. After that, participants underwent final fitness tests. Players were also asked about their training experience and personal fitness level through a Webropol-survey.
The overall outcome showed that the differences between groups had generally decreased between measurements, although there was a marginal in-crease in standard deviation. There were no significant differences found in the fitness test results and survey responses. The perceived impact of the training on players was largely consistent with the results of the fitness tests.