Scrum-viitekehyksen soveltamisen parhaat käytännöt ohjelmistokehitysprojekteissa
Nykänen, Marja (2024)
Nykänen, Marja
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052013391
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052013391
Tiivistelmä
Scrum on yleisesti ohjelmistokehitysprojekteissa käytettävä ketterä viitekehys, jossa ohjeistetaan käyttämään aikarajattuja kehitysjaksoja tuotekehityksessä, jotta varmistetaan suurin mahdollinen arvon tuottaminen ja paras lopputulos. Scrum ohjeistaa organisaatioita käyttämään kehitystiimin toiminnan sujuvoittamiseksi kehitysjaksoilla ennalta määrättyjä tapahtumia ja rooleja mahdollistamaan toiminnan tehokkuus ja laatu. Roolien ja tapahtumien lisäksi malliin kuulu laadukas kehitysjonon hallinta ja tavoitteellisuus. Toiminnan on tarkoitus olla ketterää, itseohjautuvaa ja jatku-vasti ympäristöön ja vaatimuksiin mukautuvaa.
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää parhaita käytäntöjä scrum-viitekehyksen soveltamisen osalta ohjelmistokehitysprojekteissa. Tutkimuksen perustana on kattava erilaisiin internetlähteisiin sekä kirjallisuuteen ja tieteellisiin julkaisuihin pohjautuva teoriapohja. Tietoperustan kokoamisen jälkeen tehtiin sen pohjalta määrällinen eli kvantitatiivinen kyselytutkimus scrum-mallin yleisimmin sovelletuista osa-alueista. Tämän kyselyn pohjalta suoritettiin vielä syvempiä haastatteluja aiheista viiden eri asiantuntijan kanssa. Haastatteluiden tavoitteena oli ymmärtää entistä paremmin erilaisia parhaita tapoja toiminnan järjestämiseksi.
Tutkimuksen lopputuloksena haastatteluiden teemoista koottiin lista asioita, jotka ovat tärkeimpiä ja yleispätevimpiä scrumia sovellettaessa ohjelmistokehitysympäristöissä. Vastaukset antoivat paljon tietoa erilaisista käytännön esimerkeistä ja niissä käsiteltiin myös paljon asioita, jotka eivät scrum-mallissa toimi. Tutkimuksessa pyrittiin kuitenkin löytämään nimenomaan yhtäläisyyksiä ja yleistyksiä, jotka pätisivät mahdollisimman monessa tilanteessa, ja ovat siten sovellettavissa erilaisiin tiimeihin. Tutkimukseen ei otettu mukaan ns. ”anti-patterneita”, antisuunnittelumalleja, eli toiminnan kannalta haitallisia tekemisen malleja, vaan nimenomaan toimivia käytäntöjä.
Tärkeimpinä löydöksinä korostuivat muun muassa roolien selkeys, scrum-tapahtumien soveltaminen sekä tiimien työnjaon toimiminen. Parasta scrumin soveltamisen kannalta olisi se, että roolit eivät olisi jaettuja tai osa-aikaisia ja riittävä ajankäyttö erityisesti tuoteomistajan roolille olisi varmistettu. Scrumin tapahtumien soveltamista voidaan tehdä tiimin tarpeiden mukaan, mutta nykyistä varovaisemmin. Työnjako tiimin sisällä tulisi olla luontevaa eikä siiloutunutta, eli tiimin jäsenten pitäisi pystyä tekemään toistensa töitä ainakin jossain määrin. Yleisesti voisi sanoa, että ketteryyden ja scrumin ymmärtäminen ennen sen soveltamista on oleellisinta.
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää parhaita käytäntöjä scrum-viitekehyksen soveltamisen osalta ohjelmistokehitysprojekteissa. Tutkimuksen perustana on kattava erilaisiin internetlähteisiin sekä kirjallisuuteen ja tieteellisiin julkaisuihin pohjautuva teoriapohja. Tietoperustan kokoamisen jälkeen tehtiin sen pohjalta määrällinen eli kvantitatiivinen kyselytutkimus scrum-mallin yleisimmin sovelletuista osa-alueista. Tämän kyselyn pohjalta suoritettiin vielä syvempiä haastatteluja aiheista viiden eri asiantuntijan kanssa. Haastatteluiden tavoitteena oli ymmärtää entistä paremmin erilaisia parhaita tapoja toiminnan järjestämiseksi.
Tutkimuksen lopputuloksena haastatteluiden teemoista koottiin lista asioita, jotka ovat tärkeimpiä ja yleispätevimpiä scrumia sovellettaessa ohjelmistokehitysympäristöissä. Vastaukset antoivat paljon tietoa erilaisista käytännön esimerkeistä ja niissä käsiteltiin myös paljon asioita, jotka eivät scrum-mallissa toimi. Tutkimuksessa pyrittiin kuitenkin löytämään nimenomaan yhtäläisyyksiä ja yleistyksiä, jotka pätisivät mahdollisimman monessa tilanteessa, ja ovat siten sovellettavissa erilaisiin tiimeihin. Tutkimukseen ei otettu mukaan ns. ”anti-patterneita”, antisuunnittelumalleja, eli toiminnan kannalta haitallisia tekemisen malleja, vaan nimenomaan toimivia käytäntöjä.
Tärkeimpinä löydöksinä korostuivat muun muassa roolien selkeys, scrum-tapahtumien soveltaminen sekä tiimien työnjaon toimiminen. Parasta scrumin soveltamisen kannalta olisi se, että roolit eivät olisi jaettuja tai osa-aikaisia ja riittävä ajankäyttö erityisesti tuoteomistajan roolille olisi varmistettu. Scrumin tapahtumien soveltamista voidaan tehdä tiimin tarpeiden mukaan, mutta nykyistä varovaisemmin. Työnjako tiimin sisällä tulisi olla luontevaa eikä siiloutunutta, eli tiimin jäsenten pitäisi pystyä tekemään toistensa töitä ainakin jossain määrin. Yleisesti voisi sanoa, että ketteryyden ja scrumin ymmärtäminen ennen sen soveltamista on oleellisinta.