Vismuttipohjaiset perovskiittijohdannaiset puolijohteet aurinkokennoteknologiassa
Lahtinen, Jussi (2024)
Lahtinen, Jussi
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052013596
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052013596
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Hybrid Solar Cells -tutkimusryhmässä, joka on osa kemian ja uusien materiaalien tutkimusalaa Tampereen yliopistossa. Ryhmän tavoitteena on kehittää orgaanisia ja epäorgaanisia puolijohteita uuden sukupolven fotoenergiamuuntimiin. Tutkimus on keskittynyt halidiperovskiitteihin ja lyijyttömiin perovskiittijohdannaisiin materiaaleihin.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia vismuttipohjaisia perovskiittijohdannaisia puolijohdemateriaaleja ja löytää vaihtoehtoja lyijypohjaisille materiaaleille perovskiittiaurinkokennoissa. Työn tarkoituksena oli valmistaa aurinkokenno käyttäen pohjana Cs3Bi2I9-puolijohdemateriaalia sekä analysoida sen ominaisuuksia.
Työssä valmistettiin aurinkokennoja kahdella eri vismuttipohjaisella puolijohdemateriaalilla, jotka olivat Cs3Bi2I9 sekä Cs3Bi2I6Br3. Materiaaleista pinnoitettiin näytteitä eri karakterisointimenetelmiä varten. Näytteiden kiderakennetta tutkittiin XRD-laitteella, ja kalvoista otettiin elektronimikroskooppikuvia morfologian tarkastelemiseksi. Materiaaleista valmistettiin erirakenteisia ja -paksuisia aurinkokennoja sopivan yhdistelmän löytämiseksi.
Parhaalle aurinkokennolle saatiin hyötysuhteeksi 0,21 %, kun puolijohdemateriaalina käytettiin Cs3Bi2I9-perovskiittijohdannaista. Hankaluuksia työssä aiheutti perovskiittijohdannaisen kerroksen paksuus ja peittävyys. Vaikka kiteiden morfologia näytti hyvältä, peittävyys ei ollut täydellistä, mikä johti varaustenkantajien menetykseen. XRD-analyysin perusteella Cs3Bi2I6Br3-materiaali oli kiteisempää ja laadukkaampaa verrattuna bromittomaan materiaaliin, mutta se ei kuitenkaan toiminut paremmin aurinkokennossa. Peittävyyden, tasaisuuden ja paksuuden osalta optimoidun perovskiittijohdannaisen kerroksen saavuttaminen vaatii vielä tutkimustyötä. Tämä työ toimii hyvänä pohjana jatkotutkimuksille, sillä se auttaa ymmärtämään paremmin perovskiittijohdannaisten puolijohdemateriaalien käyttäytymistä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia vismuttipohjaisia perovskiittijohdannaisia puolijohdemateriaaleja ja löytää vaihtoehtoja lyijypohjaisille materiaaleille perovskiittiaurinkokennoissa. Työn tarkoituksena oli valmistaa aurinkokenno käyttäen pohjana Cs3Bi2I9-puolijohdemateriaalia sekä analysoida sen ominaisuuksia.
Työssä valmistettiin aurinkokennoja kahdella eri vismuttipohjaisella puolijohdemateriaalilla, jotka olivat Cs3Bi2I9 sekä Cs3Bi2I6Br3. Materiaaleista pinnoitettiin näytteitä eri karakterisointimenetelmiä varten. Näytteiden kiderakennetta tutkittiin XRD-laitteella, ja kalvoista otettiin elektronimikroskooppikuvia morfologian tarkastelemiseksi. Materiaaleista valmistettiin erirakenteisia ja -paksuisia aurinkokennoja sopivan yhdistelmän löytämiseksi.
Parhaalle aurinkokennolle saatiin hyötysuhteeksi 0,21 %, kun puolijohdemateriaalina käytettiin Cs3Bi2I9-perovskiittijohdannaista. Hankaluuksia työssä aiheutti perovskiittijohdannaisen kerroksen paksuus ja peittävyys. Vaikka kiteiden morfologia näytti hyvältä, peittävyys ei ollut täydellistä, mikä johti varaustenkantajien menetykseen. XRD-analyysin perusteella Cs3Bi2I6Br3-materiaali oli kiteisempää ja laadukkaampaa verrattuna bromittomaan materiaaliin, mutta se ei kuitenkaan toiminut paremmin aurinkokennossa. Peittävyyden, tasaisuuden ja paksuuden osalta optimoidun perovskiittijohdannaisen kerroksen saavuttaminen vaatii vielä tutkimustyötä. Tämä työ toimii hyvänä pohjana jatkotutkimuksille, sillä se auttaa ymmärtämään paremmin perovskiittijohdannaisten puolijohdemateriaalien käyttäytymistä.