Bassokuvioiden improvisointi-Analyysissa 70-80-lukujen jazz/rock-klassikot

Abstract

Bassokuvioiden improvisointiin liittyy rytmisesti ja harmonisesti lukuisia normeja, mutta käytäntöön siirtyessään musiikin teoreettinen analyysi ja tyylinmukainen tulkinta kulkevat vääjäämättömästi käsi kädessä. Improvisaation harjoittelussa tärkeimpiä metodeja ovat musiikin sanaston hankinta eli aikaisempien nauhoitusten kuuntelu, analyysi ja imitointi. Tyylinmukaisen tulkinnan kannalta näiden merkitystä ei liikaa voi korostaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin laadullista sisällönanalyysia hyödyntäen kolmen tarkasti valikoidun jazz/rock - kappaleen harmoniaa ja bassokuvioita. Tutkimuksen keskeinen kysymys oli ”Miten basisti pystyy improvisoimaan bassolinjaa kappaleen rytmisen tunnetilan ja sointumerkkien pohjalta?” Sävellyksistä saatujen transkriptioiden ja analyysien pohjalta muodostettiin teoreettisia konsepteja sekä tutkittiin improvisatorisia mahdollisuuksia hyödyntäen musiikinteoreettista- ja pedagogista osaamista. Tällä pyrittiin saamaan vastauksia tutkimuskysymyksien osa-alueisiin ja tarjoamaan tuloksina tietopankin omaisesti pedagogisia malleja teemaan syventymiseen. Tutkimustuloksissa selvisi kappalekohtaisesti erilaisia rytmiikan ja harmonian vaikutuksia, jotka tulee ottaa huomioon bassokuvioiden improvisoinnissa. Improvisoinnin harjoittelun edistämiseksi myös kappaleen rakenteen, sointukierron ja rytmiikan hahmottaminen on essentiaalisen tärkeää. Tutkimustyön jatkamiselle on mahdollisuuksia esimerkiksi syventymällä kappaleisiin tarkemmin ja ottamalla lisää kappaleita, jotka edustavat eri tyyliä.