"Ei ole elämää ilman luontoa": ikääntyvien ihmisten käsityksiä luontoon kytkeytyvästä unelmoinnista ja sen merkityksestä omaan mielen hyvinvointiin
Syrén, Laura (2024)
Syrén, Laura
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052214614
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052214614
Tiivistelmä
Eläkeikä on monelle elämän merkityksellinen ja mielekäs ajanjakso, joka mahdollistaa elämästä nauttimista, kiireettömyyttä ja omaan hyvinvointiin panostamista. On tärkeää nähdä ikääntyvät omaan elämäänsä aktiivisesti vaikuttavana, moninaisena joukkona, jolla on toisistaan poikkeavia elämäntilanteita, ominaisuuksia, kiinnostuksen kohteita ja tulevaisuuden suunnitelmia. Näihin tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluvat tavoitteiden ja toiveiden lisäksi myös haaveet ja unelmat. Haaveilu ja unelmointi on yhdistetty nuoruuteen kuuluvaksi, sillä nimenomaisesti ikääntyvien unelmoinnista ja unelmoinnin yhteydestä heidän mielen hyvinvointiinsa on löydettävissä hyvin vähän tutkimustietoa. Vaikka luonnon tiedetään olevan merkityksellinen ja tärkeä osa tämän hetken ikääntyvien arkea, ei tietoa ole saatavissa luonnon yhteydestä heidän unelmiinsa.
Opinnäytetyö tutki laadullisella otteella ikääntyvien unelmointia ilmiönä, luonnon merkitystä osana ikääntyvien unelmia sekä luontoon kytkeytyvien unelmien yhteyttä mielen hyvinvointiin pyrkien ymmärtämään 65 vuotta täyttäneiden henkilöiden käsityksiä aiheesta. Aihetta oli tarpeellista tutkia, sillä vaikka luonnon merkitys kyseiselle ikäpolvelle on lähtökohtaisesti tiedetty, ei sen kokonaisvaltaisia vaikutuksia ja potentiaalia mielen hyvinvoinnin edistämisessä sekä ikääntymiseen varautumisessa olla täysin ymmärretty. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, johon saatiin 33 vastausta, ja analysoitiin sisällönanalyysillä.
Yleisesti voidaan sanoa tulosten osoittavan, että tulevaisuuteen suuntautuvat ajatukset ovat 65 vuotta täyttäneille merkityksellisiä ja mielekkäitä. Tulevaisuuteen suuntautuvasta ajattelusta käytetään erilaisia, kunkin suuhun sopivimpia käsitteitä ja termejä. Tulevaisuutta suunnitellaan varsin positiiviseen ja vivahteikkaaseen sävyyn ja usein myös unelmointi -käsitettä käyttäen. Tulokset vahvistivat aiempaa käsitystä luonnon merkityksellisyydestä 65 vuotta täyttäneille sekä toivat uutta ymmärrystä luonnon kytkeytymisestä ikäryhmän tulevaisuuden toiveisiin. Luonnon toivotaan olevan osa päivittäistä arkea elämän loppuun saakka riippumatta toimintakyvystä, avuntarpeesta tai asuinpaikasta. Nuoremmilla ikääntyvillä toiveet luonnon kokemisesta keskittyivät luonnossa tekemiseen, kun taas vanhemmilla luonnon kokemiseen sisätiloissa eri aistien kautta. Sekä unelmoinnin että luonnon koettiin lisäävän mielen hyvinvointia lisäämällä positiivista odotusta ja positiivisia tunteita. Toisaalta unelmoinnin ja halutun luontokontaktin puute voi altistaa myös mielialan laskulle.
Opinnäytetyö tutki laadullisella otteella ikääntyvien unelmointia ilmiönä, luonnon merkitystä osana ikääntyvien unelmia sekä luontoon kytkeytyvien unelmien yhteyttä mielen hyvinvointiin pyrkien ymmärtämään 65 vuotta täyttäneiden henkilöiden käsityksiä aiheesta. Aihetta oli tarpeellista tutkia, sillä vaikka luonnon merkitys kyseiselle ikäpolvelle on lähtökohtaisesti tiedetty, ei sen kokonaisvaltaisia vaikutuksia ja potentiaalia mielen hyvinvoinnin edistämisessä sekä ikääntymiseen varautumisessa olla täysin ymmärretty. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, johon saatiin 33 vastausta, ja analysoitiin sisällönanalyysillä.
Yleisesti voidaan sanoa tulosten osoittavan, että tulevaisuuteen suuntautuvat ajatukset ovat 65 vuotta täyttäneille merkityksellisiä ja mielekkäitä. Tulevaisuuteen suuntautuvasta ajattelusta käytetään erilaisia, kunkin suuhun sopivimpia käsitteitä ja termejä. Tulevaisuutta suunnitellaan varsin positiiviseen ja vivahteikkaaseen sävyyn ja usein myös unelmointi -käsitettä käyttäen. Tulokset vahvistivat aiempaa käsitystä luonnon merkityksellisyydestä 65 vuotta täyttäneille sekä toivat uutta ymmärrystä luonnon kytkeytymisestä ikäryhmän tulevaisuuden toiveisiin. Luonnon toivotaan olevan osa päivittäistä arkea elämän loppuun saakka riippumatta toimintakyvystä, avuntarpeesta tai asuinpaikasta. Nuoremmilla ikääntyvillä toiveet luonnon kokemisesta keskittyivät luonnossa tekemiseen, kun taas vanhemmilla luonnon kokemiseen sisätiloissa eri aistien kautta. Sekä unelmoinnin että luonnon koettiin lisäävän mielen hyvinvointia lisäämällä positiivista odotusta ja positiivisia tunteita. Toisaalta unelmoinnin ja halutun luontokontaktin puute voi altistaa myös mielialan laskulle.