Syli (kaikki on nyt, sinä olet poissa)
Tolvanen, Topi (2024)
Tolvanen, Topi
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052214618
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052214618
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata oman taiteellisen prosessini kehittymistä kuvataideopintojeni aikana, teosteni sisällöllistä kumpuamista omien sukujeni tarinoista sekä taiteellisen opinnäytetyöni veistämistä.
Olen havainnut, että minun taiteeni syntyy analyyttisen ja intuitiivisen kohdatessa. Taidetta tehdessäni pyrin pääsemään tilanteeseen, jossa itsekin olen oman taiteeni kokija. Opinnäytetyössä käsitellään myös suomalaisen puuveistotaiteen historiaa ja erityisesti taiteellisen työskentelyni kannalta tärkeää kuvataiteilijaa Eva Ryynästä.
Sisällöllisesti haluan taiteellisella opinnäytetyölläni Syli (kaikki on nyt, sinä olet poissa) viestiä sitä elinvoimaa, jonka tietoisuus roolistani osana sukupolvienketjua minulle antaa. Olen itse alkanut käyttää tästä määrittelemättömästä elämää kannattelevasta voimasta nimeä ”sukupolvien noste”. Opinnäytetyöni innoittajina ovat omat mummoni ja heidän tarinansa. Äidinrakkauden on oltava pysyvimpiä asioita maailmassa, mutta silti sekään ei ole pysyvää.
Opinnäytetyön loppuosa keskittyy kuvaamaan taiteellisen opinnäytetyön veistämiseen liittyviä haasteita, ongelmia, havaintoja, oivalluksia ja elämyksiä.
Olen havainnut, että minun taiteeni syntyy analyyttisen ja intuitiivisen kohdatessa. Taidetta tehdessäni pyrin pääsemään tilanteeseen, jossa itsekin olen oman taiteeni kokija. Opinnäytetyössä käsitellään myös suomalaisen puuveistotaiteen historiaa ja erityisesti taiteellisen työskentelyni kannalta tärkeää kuvataiteilijaa Eva Ryynästä.
Sisällöllisesti haluan taiteellisella opinnäytetyölläni Syli (kaikki on nyt, sinä olet poissa) viestiä sitä elinvoimaa, jonka tietoisuus roolistani osana sukupolvienketjua minulle antaa. Olen itse alkanut käyttää tästä määrittelemättömästä elämää kannattelevasta voimasta nimeä ”sukupolvien noste”. Opinnäytetyöni innoittajina ovat omat mummoni ja heidän tarinansa. Äidinrakkauden on oltava pysyvimpiä asioita maailmassa, mutta silti sekään ei ole pysyvää.
Opinnäytetyön loppuosa keskittyy kuvaamaan taiteellisen opinnäytetyön veistämiseen liittyviä haasteita, ongelmia, havaintoja, oivalluksia ja elämyksiä.