Lääkemarkkinoinnin itsesääntely: Analyysi Lääkemarkkinoinnin valvontakunnan ja tarkastusvaliokuntien tapauksista vuosilta 2014–2022

Abstract

Opinnäytetyössä perehdyttiin lääkemarkkinoinnin itsesääntelyyn Suomessa, ja tarkasteltiin Lääkemarkkinoinnin valvontakunnassa käsiteltyjä tapauksia vuosilta 2014–2022. Tavoitteena oli syventää ymmärrystä lääkemarkkinoinnin itsesääntelyn toiminnasta ja sen käsittelemistä tapauksista. Pyrkimyksenä oli selvittää Lääkemarkkinoinnin valvontakunnan ja sen alaisuudessa toimivien tarkastusvaliokuntien käsittelemien tapausten määrä, mahdolliset muutokset tarkasteltavalla ajanjaksolla, millaisia päätöksiä ja seuraamuksia näistä on annettu sekä minkälaisista tapauksista kanteluita tehdään.

Tutkimuksen tietoperusta rakentui kahdesta osasta. Ensimmäisessä käsiteltiin markkinoinnin käsitettä yleisesti, jonka jälkeen keskityttiin lääkemarkkinoinnin erityispiirteisiin kuten kohderyhmiin, lainsäädäntöön ja viranomaisvalvontaan. Toisessa osassa tarkasteltiin itsesääntelyn käsitettä yleisesti, minkä jälkeen syvennyttiin lääkemarkkinoinnin omavalvontaan, itsesääntelyn valvontajärjestelmään ja Lääketeollisuuden Eettisiin ohjeisiin. Myös opinnäytetyön kannalta keskeiset käsitteet määriteltiin tietoperustassa.

Opinnäytetyön empiirinen osuus koostui tutkimuksen toteutuskuvauksesta ja aineiston analyysista. Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää ja hyödynnettiin kuvailevaa tilastoanalyysia. Aineisto koostui Lääkemarkkinoinnin valvontakunnan vuosikatsauksien tapauslyhennelmistä vuosilta 2014–2022, joka sisälsi yhteensä 61 tapausta. Aineisto analysoitiin Excel-ohjelmiston avulla. Aineistoa tarkasteltiin vuosittaisten tapausmäärien ja niiden kehityssuunnan perusteella. Lisäksi analysoitiin, minkälaisia tapauksia oli käsitelty lääkeaineryhmien, tapauksissa viitattujen Eettisten ohjeiden pykälien ja markkinointivälineiden suhteen, ja millaisia seuraamuksia ja sanktioita niistä oli.

Tutkimuksen tulosten perusteella Lääkemarkkinoinnin valvontakunnassa ja tarkastusvaliokunnissa käsiteltiin vuosittain keskimäärin seitsemän tapausta ja tapausmäärissä ei ollut havaittavissa selkeää laskua tai kasvua. Tapausten seuraamukset vaihtelivat, mutta yleisin seuraamus oli luopumiskehotus yhdistettynä seuraamus- ja käsittelymaksuun (54 % tapauksista). Tarkastusvaliokunta I ja Tarkastusvaliokunta II käsittelemissä tapauksissa oli havaittavissa eroja niin markkinointivälineiden, lääkeaineryhmien kuin Eettisten ohjeiden pykälien osalta.

Tutkimus osoitti, että lääkemarkkinoinnin itsesääntelyjärjestelmä on toiminut aktiivisesti ja käsitellyt monenlaisia tapauksia. Seuraamusmaksut ovat olleet merkittäviä, mikä voi edistää sääntöjen noudattamista. Tutkimus nosti esiin myös sosiaalisen median roolin lääkemarkkinoinnissa ja itsesääntelyn haasteet muuttuvassa toimintaympäristössä, mikä herättää kysymyksiä itsesääntelyn tarpeellisuudesta nykyisen lainsäädännön rinnalla. Jatkotutkimusehdotuksina esitettiin itsesääntelyn tehokkuuden ja roolin arviointia nykypäivänä sekä valvontajärjestelmän vastausta uusiin haasteisiin ja trendeihin lääkemarkkinoilla.