Sairaanhoitajien kokemukset lääkkeenmääräämisosaamisen kasvusta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien kokemusten avulla, mitkä tekijät edistävät ja mitkä tekijät estävät, sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisosaamisen kasvua. Tavoitteena oli tuoda esille sairaanhoitajan roolia lääkkeenmääräämisessä, tuottaa uutta tietoa sairaanhoitajien kokemuksista lääkkeenmääräämisosaamista edistävistä ja estävistä tekijöistä. Lisäksi tavoiteltiin uutta tietoa, jota terveydenhuollon työyhteisöt ja sairaanhoitajan lääkkeenmääräämiskoulutusta kehittävät korkeakoulut voivat hyödyntää.

Tutkimuskohteena olivat sairaanhoitajien päiväkirjat (12kpl). Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen tutkimus ja päiväkirjat analysoitiin sisällön analyysin avulla. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä lääkkeenmääräämiskoulutusta.

Tutkimuksen mukaan sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisosaamisen kasvua edistivät potilaan perusteellisen tutkimisen oppiminen, sairaanhoitajasta itsestä lähtöisin olevat tekijät, sairaanhoitajan saama tuki ja lääkärin myönteinen asenne. Sairaanhoitajan lääkkeenmääräämisosaamista estivät sairaanhoitajan epäselvä tehtäväkuva, lääkäreiden tekemät puutteelliset hoitosuunnitelmat ja sairaanhoitajan huoli konsultoinnin onnistumisesta. Koulutuksen aikana päiväkirja-aineistoa pitävien sairaanhoitajien mukaan työyhteisöt eivät olleet valmistautuneet sairaanhoitajan uuteen rooliin ja tehtävään riittävän hyvin. Lääkäreiden tekemät puutteelliset hoitosuunnitelmat estivät sairaanhoitajaa toteuttamasta uutta tehtävää ja roolia. Tulosten perusteella voidaan todeta, että työyhteisöjen tulee valmistautua sairaanhoitajan lääkkeenmääräämiseen järjestämällä sairaanhoitajalle riittävästi tukea ja ohjausta. Tulokset osoittavat myös sen, että sairaanhoitajan tehtäväkuva tulisi olla koulutuksen jälkeen työyhteisössä selkeä. Näin hankittua osaamista voidaan hyödyntää tehokkaammin.

The purpose of the study was to examine which factors promoted and which factors prevented the growth of nurses’ prescriber competence by studying their own experiences. The goal was to highlight nurses’ role in prescribing medicines and to produce new information about nurses´ views of the factors that promoted their competence and of those that prevented it. The aim of the study was also to obtain new information for the work communities in public health care and for the universities of applied sciences that organize nurse prescribing education.

The sample of the study was nurses’ diaries (12 items). The study had a qualitative approach, and the diaries were analysed by using content analysis. The results can be utilized in improving nurses’ prescription education.

According to the study, the factors that promoted the growth of the nurses’ prescription competence were thorough examination of the patient, personal factors, support from colleagues and physicians’ positive attitudes. Factors that prevented the growth of their competence were unclear job descriptions, physicians’ inadequate treatment plans and the nurses’ concerns over the success of their consultations. According to the nurses’ diaries kept during their prescription education, the work communities were insufficiently prepared for the nurses’ new roles and tasks. The physicians’ inadequate treatment plans prevented the nurses from carrying out their new roles and tasks. Based on the results, it can be stated that the work communities need to be prepared for prescriber nurses by organizing sufficient support and guidance for the nurses. The study also showed that the nurses’ job descriptions need to be clear for everyone in the workplace after their prescription education. In this way their new competence can be utilized more efficiently.