Rokokoo-alttarikynttilänjalan konservointi ja restaurointi sekä tutkimus meccatura-kultaustekniikasta
Janhunen, Oona (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052314848
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052314848
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli konservoida ja restauroida rokokootyylinen alttarikynttilänjalka sekä laatia historiantutkimus ja materiaalitutkimus meccatura-kultaustekniikasta. Tekniikan yleisimpiä materiaaleja tutkittiin vertailevalla tutkimuksella.
Työn tutkimusongelmia olivat konservointi- ja restaurointisuunnitelman laatiminen sekä sen toteutus, kynttilänjalan materiaalien tutkiminen ja turvallisten aineiden sekä menetelmien valitseminen ja meccatura-tekniikan tutkiminen eri
tavoin. Tutkimusongelmiin pyrittiin vastaamaan eri tutkimusmenetelmien
avulla. Työtä varten tehtiin historiantutkimus, materiaalitutkimus, vertaileva tutkimus, empiirinen tutkimus sekä havainnoiva tutkimus.
Alttarikynttilänjalan konservointi- ja restaurointisuunnitelma laadittiin sen materiaalitutkimuksen ja vauriokartoituksen pohjalta. Työtä suunniteltaessa ja toteuttaessa seurattiin konservointi- ja restaurointietiikan periaatteita. Mahdollisimman paljon vanhaa materiaalia säästettiin ja uutta materiaalia lisättiin vain
tarvittaessa.
Historiantutkimuksen avulla saatiin selville, että meccatura-tekniikka on todennäköisesti lähtöisin jo 1400-luvulta mutta se yleistyi käytössä vasta 1700-luvulla lehtikullan hintojen nousun myötä. Tekniikalla imitoidaan perinteistä kultausta levittämällä erilaisilla luonnonhartseilla sävytettyjä lakkoja hopealehden päälle. Meccatura-tekniikka on saanut alkunsa Keski-Euroopasta ja sitä on käytetty erilaisissa kohteissa, kuten alttariesineissä, sisustusesineissä, huonekaluissa, kehyksissä, peileissä, veistoksissa ja jopa nahan koristelussa.
Vertailevan tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kahdeksaa meccatura-tekniikassa käytettyä hartsia ja väriaineitta. Tutkimukseen valittiin elemi-kumi, sandarakki, kolofoni, sahrami, kurkuma, gummi gutta, shellakka ja lohikäärmeen veri. Elemi-kumi, sandarakki ja kolofoni loivat värittömiä lakkoja, joten niitä on todennäköisesti käytetty lakkojen pohjana ja niihin on saatu väriä lisäämällä voimakkaammin värjääviä aineita, kuten gummi guttaa tai lohikäärmeen verta. Perinteinen lakka on todennäköisesti ollut pääosin shellakkaa, joka on sävytetty gummi guttalla ja lohikäärmeen verellä. Luonnonhartseja suosittiin lakan valmistuksessa niiden värjäysvoiman ja kirkkauden vuoksi. The objectives of this thesis were to conserve and restore a rococo altar candlestick and conduct historical research into meccatura gilding technique. Material research was used to study some of the common materials in the technique. This thesis had three different research problems. The first one was composing the conservation and restoration plan and executing it. The second one was analyzing the materials of the candlestick, and choosing safe materials and methods for the object. The final one was researching meccatura technique in different ways. To find answers to the research problems historical research, material research, observational research, and comparative research were conducted.
The conservation and restoration plan for the altar candlestick was based on
material research of the object and the damage assessment report. Conservation and restoration ethics were considered while forming the plan and executing it. It was important to preserve the original material of the candlestick and new material was added only when necessary.
While conducting the historical research, it was found that meccatura technique is from the 1400th century. It originated from Central Europe where it was used to imitate the look of traditional gilding. The effect was achieved by applying tinted varnish on top of a surface which had been covered by a silver leaf. This technique spread into wider use in the 1700th century when gold leaves became more expensive. Meccatura gilding was mainly used in altar objects, furniture, frames, mirrors, and even to decorate leather.
Comparative and material research was used to test out some of the materials
of the meccatura technique in practice. The materials chosen were elemi gum,
sandarac, colophony, saffron, turmeric, gamboge, shellac, and dragon’s
blood. The first three created a clear varnish that was most likely used as a
base which was then tinted with resins that had higher tinting strength such as
gamboge and dragon’s blood. A traditional varnish was most likely composed
of shellac, gamboge, and dragon’s blood. Natural resins were used in the
making of the varnish since they resulted in a translucent finish; whereas a
varnish made with pigments resulted in a cloudy finish.
Työn tutkimusongelmia olivat konservointi- ja restaurointisuunnitelman laatiminen sekä sen toteutus, kynttilänjalan materiaalien tutkiminen ja turvallisten aineiden sekä menetelmien valitseminen ja meccatura-tekniikan tutkiminen eri
tavoin. Tutkimusongelmiin pyrittiin vastaamaan eri tutkimusmenetelmien
avulla. Työtä varten tehtiin historiantutkimus, materiaalitutkimus, vertaileva tutkimus, empiirinen tutkimus sekä havainnoiva tutkimus.
Alttarikynttilänjalan konservointi- ja restaurointisuunnitelma laadittiin sen materiaalitutkimuksen ja vauriokartoituksen pohjalta. Työtä suunniteltaessa ja toteuttaessa seurattiin konservointi- ja restaurointietiikan periaatteita. Mahdollisimman paljon vanhaa materiaalia säästettiin ja uutta materiaalia lisättiin vain
tarvittaessa.
Historiantutkimuksen avulla saatiin selville, että meccatura-tekniikka on todennäköisesti lähtöisin jo 1400-luvulta mutta se yleistyi käytössä vasta 1700-luvulla lehtikullan hintojen nousun myötä. Tekniikalla imitoidaan perinteistä kultausta levittämällä erilaisilla luonnonhartseilla sävytettyjä lakkoja hopealehden päälle. Meccatura-tekniikka on saanut alkunsa Keski-Euroopasta ja sitä on käytetty erilaisissa kohteissa, kuten alttariesineissä, sisustusesineissä, huonekaluissa, kehyksissä, peileissä, veistoksissa ja jopa nahan koristelussa.
Vertailevan tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kahdeksaa meccatura-tekniikassa käytettyä hartsia ja väriaineitta. Tutkimukseen valittiin elemi-kumi, sandarakki, kolofoni, sahrami, kurkuma, gummi gutta, shellakka ja lohikäärmeen veri. Elemi-kumi, sandarakki ja kolofoni loivat värittömiä lakkoja, joten niitä on todennäköisesti käytetty lakkojen pohjana ja niihin on saatu väriä lisäämällä voimakkaammin värjääviä aineita, kuten gummi guttaa tai lohikäärmeen verta. Perinteinen lakka on todennäköisesti ollut pääosin shellakkaa, joka on sävytetty gummi guttalla ja lohikäärmeen verellä. Luonnonhartseja suosittiin lakan valmistuksessa niiden värjäysvoiman ja kirkkauden vuoksi.
The conservation and restoration plan for the altar candlestick was based on
material research of the object and the damage assessment report. Conservation and restoration ethics were considered while forming the plan and executing it. It was important to preserve the original material of the candlestick and new material was added only when necessary.
While conducting the historical research, it was found that meccatura technique is from the 1400th century. It originated from Central Europe where it was used to imitate the look of traditional gilding. The effect was achieved by applying tinted varnish on top of a surface which had been covered by a silver leaf. This technique spread into wider use in the 1700th century when gold leaves became more expensive. Meccatura gilding was mainly used in altar objects, furniture, frames, mirrors, and even to decorate leather.
Comparative and material research was used to test out some of the materials
of the meccatura technique in practice. The materials chosen were elemi gum,
sandarac, colophony, saffron, turmeric, gamboge, shellac, and dragon’s
blood. The first three created a clear varnish that was most likely used as a
base which was then tinted with resins that had higher tinting strength such as
gamboge and dragon’s blood. A traditional varnish was most likely composed
of shellac, gamboge, and dragon’s blood. Natural resins were used in the
making of the varnish since they resulted in a translucent finish; whereas a
varnish made with pigments resulted in a cloudy finish.