Digitaalisilla joukkorahoitusalustoilla tarjotun sijoitus- ja lainamuotoisen joukkorahoituksen sääntely Suomessa

Abstract

Digitalisaatio on mullistanut rahoitusalaa synnyttäen alalle uusia ilmiöitä, kuten finanssiteknologiaa hyödyntäviä innovaatioita. Näihin moderneihin innovaatioihin lukeutuvat digitaaliset joukkorahoitusalustat, joiden kautta yksityishenkilöiden, yritysten ja organisaatioiden on mahdollista hakea rahoitusta erilaisiin hankkeisiin ja projekteihin. Tyypillisesti rahoitusta haetaan suurelta ihmisjoukolta. Vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena tiukentunut sääntely ja pankkien aikaisempaa varovaisempi rahoituskäytäntö ovat osaltaan vauhdittaneet joukkorahoitusalan kasvua. Joukkorahoitusalan kasvaessa alan toimijoita koskeva sääntely on noussut ajankohtaiseksi aiheeksi.

Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata sijoitus- ja lainamuotoisen joukkorahoituksen kansallista sääntely-ympäristöä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä toimi kirjallisuuskatsaus. Keskeisinä lähteinä opinnäytetyössä toimivat ajankohtaisen lainsäädännön lisäksi alan kirjallisuus ja erityyppiset elektroniset lähteet, kuten joukkorahoitusalustojen omat verkkosivut. Opinnäytetyö laadittiin syksyn 2023 ja kevään 2024 aikana.

Sijoitus- ja lainamuotoisesta joukkorahoituksesta säädetään EU:n joukkorahoitusasetuksessa, jota on sovellettu Suomessa vuoden 2021 lopusta alkanen. Kansallisella tasolla joukkorahoitus asetusta täydentää vuonna 2022 voimaan tullut joukkorahoituspalvelun tarjoamisesta annettu laki. Lain voimaantulon myötä sijoitus- ja lainamuotoisen joukkorahoituspalvelun tarjoaminen on poikkeuksetta toimiluvanvaraista. Toimilupaa haetaan Finanssivalvonnalta, joka on kotimainen rahoitus- ja vakuutusvalvontaviranomainen. Toimilupien myöntämisen lisäksi Finanssivalvonnan tehtäviin lukeutuu joukkorahoituspalvelun tarjoajien toiminnan valvonta.

Toimilupavaatimusten lisäksi voimassa olevassa lainsäädännössä korostuu sijoittajansuojan merkitys. Sijoittajansuojasta säädetään joukkorahoitusasetuksessa. Joukkorahoituspalvelun tarjoaja on muun muassa velvollinen huolehtimaan, että kaikki sen asiakkailleen antamat tiedot ovat tasapuolisia ja selkeitä. Joukkorahoitusasetuksessa painotetaan myös ei-valveutuneita sijoittajia koskevaa menettelyä, jossa joukkorahoituspalvelun tarjoajan tulee varmistaa, että mahdollinen ei-valveutunut sijoittaja tiedostaa sijoituskohteen luonteen ja mahdolliset riskit.

Vielä 2010-luvun alkupuolella joukkorahoitus oli Suomessa pitkälti sääntelemätöntä ja alaa ympäröi oikeudellinen epävarmuus. Tutkimuksen tulosten perusteella voitiin todeta, että sijoitus- ja lainamuotoisen joukkorahoituksen sääntely on kehittynyt ja selkeytynyt joukkorahoitusasetuksen voimaantulon myötä myös kansallisella tasolla. Esimerkiksi sijoittajansuojan toteutumista ja toiminnan läpinäkyvyyttä on pyritty kehittämään. Rahoitusmarkkinoiden jatkuvan kehityksen myötä on perusteltua odottaa sääntelyn kehittyvän edelleen myös tulevaisuudessa.