”Koitan pysyä itse rauhallisena ja muistaa, että kyseessä on tärkeä kehitysvaihe” : pienten lasten uhmaikä vanhempien kokemusten kautta
Lindström, Melissa; Marjokorpi, Anniina (2024)
Lindström, Melissa
Marjokorpi, Anniina
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052415656
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052415656
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheen valinnan lähtökohtana oli opinnäytetyön tekijöiden kiinnostus lasten kasvua ja kehitystä sekä vanhemmuutta kohtaan. Tässä opinnäytetyössä aihetta haluttiin lähestyä uhmaikäisten lasten vanhempien näkökulmasta, jotta vanhempien ääntä ja kokemuksia voitaisiin tuoda aiempaa enemmän esiin. Aihe on tärkeä muun muassa siksi, että uhmaikä koskettaa suurta osaa lapsiperheistä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää uhmaikäisten lasten vanhempien kokemuksia lasten uhmaikien yksilöllisistä piirteistä sekä kartoittaa, miten uhmaikäisten lasten vanhemmat kokevat omat valmiutensa toimia uhmaikäisen lapsen kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoisuutta uhmaiästä ja tarjota vertaistukea kaikille uhmaikäisten lasten vanhemmille. Opinnäytetyön aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, jossa yhdisteltiin määrällistä ja laadullista tutkimusta.
Tuloksista nousi esiin se, että kaikki vastaajat olivat tunnistaneet uhmaiän piirteitä lapsillaan. Tuloksissa korostui uhmaiän piirteistä rajojen testaus. Enemmistö kyselyyn vastanneista koki lapsensa uhmakkaan käytöksen haastavana. Suurin osa heistä oli kuitenkin löytänyt toimivia toimintatapoja uhmaikäisen lapsensa kanssa. Näistä toimintatavoista merkittävä osuus liittyi vanhemman omien tunteiden ja toiminnan säätelyyn. Lisäksi tuloksista saatiin selville, että vastaajat kokivat pärjäävänsä uhmaikäisen lapsensa kanssa keskimäärin melko hyvin.
Opinnäytetyön tulokset auttavat ymmärtämään uhmaiän ilmenemisen moninaisuutta niin ilmenemismuotojen kuin ikähaarukankin suhteen. Tuloksista on pääteltävissä, että vanhemmat kokevat pystyvänsä vaikuttamaan lapsen uhmaiän haastaviin tilanteisiin ensisijaisesti omaa toimintaansa muuttamalla. Tulosten pohjalta selviää, ettei vanhempien kokemus lapsensa uhmakkaan käytöksen haastavuudesta vaikuttanut negatiivisesti heidän kokemukseensa omista valmiuksistaan uhmaikäisen lapsen kanssa. Tulevaisuudessa voisi olla hyödyllistä kartoittaa laajemmin uhmaikäisten lasten vanhempien kokemuksia lapsen uhmaiästä esimerkiksi haastattelun avulla. Lisäksi olisi mielenkiintoista saada lisää tietoa esimerkiksi lapsen uhmaiän ilmenemisen eroista eri ympäristöissä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää uhmaikäisten lasten vanhempien kokemuksia lasten uhmaikien yksilöllisistä piirteistä sekä kartoittaa, miten uhmaikäisten lasten vanhemmat kokevat omat valmiutensa toimia uhmaikäisen lapsen kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoisuutta uhmaiästä ja tarjota vertaistukea kaikille uhmaikäisten lasten vanhemmille. Opinnäytetyön aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, jossa yhdisteltiin määrällistä ja laadullista tutkimusta.
Tuloksista nousi esiin se, että kaikki vastaajat olivat tunnistaneet uhmaiän piirteitä lapsillaan. Tuloksissa korostui uhmaiän piirteistä rajojen testaus. Enemmistö kyselyyn vastanneista koki lapsensa uhmakkaan käytöksen haastavana. Suurin osa heistä oli kuitenkin löytänyt toimivia toimintatapoja uhmaikäisen lapsensa kanssa. Näistä toimintatavoista merkittävä osuus liittyi vanhemman omien tunteiden ja toiminnan säätelyyn. Lisäksi tuloksista saatiin selville, että vastaajat kokivat pärjäävänsä uhmaikäisen lapsensa kanssa keskimäärin melko hyvin.
Opinnäytetyön tulokset auttavat ymmärtämään uhmaiän ilmenemisen moninaisuutta niin ilmenemismuotojen kuin ikähaarukankin suhteen. Tuloksista on pääteltävissä, että vanhemmat kokevat pystyvänsä vaikuttamaan lapsen uhmaiän haastaviin tilanteisiin ensisijaisesti omaa toimintaansa muuttamalla. Tulosten pohjalta selviää, ettei vanhempien kokemus lapsensa uhmakkaan käytöksen haastavuudesta vaikuttanut negatiivisesti heidän kokemukseensa omista valmiuksistaan uhmaikäisen lapsen kanssa. Tulevaisuudessa voisi olla hyödyllistä kartoittaa laajemmin uhmaikäisten lasten vanhempien kokemuksia lapsen uhmaiästä esimerkiksi haastattelun avulla. Lisäksi olisi mielenkiintoista saada lisää tietoa esimerkiksi lapsen uhmaiän ilmenemisen eroista eri ympäristöissä.