Systeemisen muotoilun orientaatio julkisen sektorin kehittämistyössä

Abstract

Opinnäytetyössä hyödynnettiin systeemisen muotoilun viitekehystä ja menetelmiä laajan ja monimutkaisen yhteiskunnallisen haasteen työstämisessä. Työn tavoitteena oli soveltaa systeemi- sen muotoilun orientaatiota julkisen sektorin kehittämistyössä ja arvioida sen käytännön hyödynnettävyyttä toimintatutkimuksen avulla.

Systeemisen muotoilun lähestymistapa yhdistää ihmislähtöisen muotoilun monimutkaisten systeemisten ongelmien käsittelyyn. Systeemiajattelu kohdistuu rakenteisiin ja toimijoiden välisiin suhteisiin, kun muotoiluajattelu puolestaan tuo mukaan luovuuden ja pyrkimyksen löytää käytännön ratkaisuja käsillä oleviin haasteisiin. Systeeminen muotoilu sopii erityisen hyvin monimutkaisten, useita systeemejä ja sidosryhmiä koskevien haasteiden ja niitä varten tarvittavien käytännönratkaisujen työstämiseen. Lisäksi opinäytetyössä hyödynnettiin kompleksisuuden, resilienssin, arvon tuottamisen sekä asiakaslähtöisyyden käsitteitä.

Työn aikana toteutettiin Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalle yhteiskehittämistyöpaja, jossa käytettiin systeemisen arvon luomisen ja systeemisen arvolupauksen menetelmiä. Työpajan tarkoituksena oli auttaa organisaatiota pohtimaan sitä, kuinka toimiala kytkeytyy segregaatioon ja millaisia tavoitteita ja vaikutuksia toimialalla voisi olla segregaation ehkäisyyn liittyen. Työpaja oli osa laajempaa segregaation ehkäisyyn ja tarveperusteisen rahoituksen kehittämiseen liittyvää kokonaisuutta. Työskentely kytkeytyi kaupungin strategisiin tavoitteisiin, jotka koskevat segregaation ehkäisyä. Segregaatiolla viitataan kaupungin eri asuinalueiden eriytymiseen ja siitä aiheutuvaan huono-osaisuuden kasautumiseen.

Työpajassa koottuja aineistoja analysoitiin ja reflektoitiin suhteessa systeemisen muotoilun viitekehykseen, työn tavoitteisiin ja tutkimuskysymyksiin. Työpajan palaute- ja havainnointiaineistot muodostavat tutkimuksen ensisijaisen aineiston. Aineistojen analyysissä nostettiin esiin kaksi sateenvarjoteemaa, jotka kattoivat valtaosan tutkimusaineistosta tehdyistä havainnoista: tarve selkeyteen monimutkaisuuden äärellä sekä yhteisen ymmärryksen luominen. Sateenvarjoteemojen pohjalta todettiin, että monimutkaisten systeemisten ongelmien käsittely vaatii tasapainoilua systeemisen lähestymistavan ja tarpeeksi selkeiden menetelmien välillä. Toisaalta todettiin, että tämä ristiriita on keskeisesti läsnä systeemisen muotoilun viitekehyksessä, mistä johtuen sitä ei voi kokonaan ratkaista. Työpajassa käytetyt menetelmät olivat osittain onnistuneita, mutta osit- tain liian vaikeita tilanteeseen nähden. Näin systeemisen muotoilun keinovalikoimassa olisi vielä kehittämisen varaa, mikäli sitä haluttaisiin soveltaa laajemmin julkisen sektorin käytännön työskentelyssä.