ARFID-syömishäiriön interventiot lasten ja nuorten toimintaterapiassa

Abstract

Syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriö ARFID on uusi syömishäiriödiagnoosi, josta aiheutuu sairastuneelle merkittävää terveydellistä tai psykososiaalista haittaa, tai molempia. ARFID voidaan jaotella kolmeen erilaiseen profiiliin sen taustatekijöiden perusteella; aistiherkkyydestä johtuvaan valikoivaan syömiseen, syömiseen liittyvään pelkoon ja vähäiseen ruokahaluun. Nämä profiilit eivät sulje toisiaan pois ja taustatekijöinä voivat olla myös muut syyt, jolloin puhutaan epätyypillisestä ARFID:ista.

Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, millaisia ovat ARFID-syömishäiriön interventiot lapsille ja nuorille ja miten ne ovat sovellettavissa toimintaterapiaan. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, joka on soveltuva menetelmä silloin, kun halutaan luoda uutta kokonaiskäsitystä olemassa olevan tiedon perusteella. Tiedonhaussa käytettiin EBSCO-tietokantoja CINAHL Ultimate ja MEDLINE, joista systemaattisella haulla aineistoon valikoitui seitsemän kirjallisuuskatsausta. Tutkimusmenetelmänä hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että ARFID:in interventioita toteutetaan erilaisissa konteksteissa ja muodoissa. Suosituksena ovat moniammatilliset interventiot, jotka toteutetaan avo- tai yhteisöhoidossa. Toimintaterapeuteilla on arvokasta erityisosaamista ja oma merkityksellinen roolinsa ARFID:in hoidon moniammatillisessa tiimissä. Opinnäytetyö esittelee ARFID:in interventioiden toteuttamisen muodot sekä käytössä olevat interventio-ohjelmat ja -menetelmät. Interventiomenetelmät, joita ovat vanhempien ohjaaminen, kognitiiviset strategiat, ruokailukäyttäytymisen muokkaaminen, ruokailurutiinien tukeminen ja kehon viestien vahvistaminen ovat sovellettavissa lasten ja nuorten toimintaterapiaan sekä yhdistettävissä toimintaterapian interventiokeinoihin ja -malleihin. Interventiomenetelmien käyttämistä on arvioitava kuitenkin aina yksilöllisesti, jotta toimintaterapialle keskeiset tekijät, toiminta ja asiakkaan sitoutuminen toimintaan säilyvät terapian keskiössä.