Brechtin vieraannuttamisefektin käyttö dokumentaarisessa nykyelokuvassa

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin Bertolt Brechtin vieraannuttamisefektin käyttöä dokumentaarisessa nykyelokuvassa. Brecht oli 1900-luvun alkupuoliskolla vaikuttanut teatterintekijä, jonka nimiin luetaan eeppisen teatterin kehittäminen. Opinnäytetyö oli taideteko, jonka lopputuloksena oli Raaka (2024) lyhytelokuva. Raaka on Tampereen ammattikorkeakoulun lopputyöelokuva ja tämän opinnäytetyön projektiosuus. Opinnäytetyössä dokumentaarista elokuvaa käsiteltiin ennen kaikkea elokuvataiteena eikä journalistisesta näkökulmasta.

Tarkoituksena oli luoda kattava mutta tiivis katsaus Brechtiin henkilönä sekä tarkastella hänen teoriaansa vieraannuttamisefektistä ja soveltaa sitä käytännössä. Vieraannuttamisefektillä tarkoitetaan keinoja, joilla tehdään teoksen keinotekoinen luonne suhteessa todellisuuteen näkyväksi. Tutustuminen Brechtiin henkilönä oli oleellista hänen taideteoriansa ymmärtämisen kannalta sillä Brechtin taiteelliset ja poliittiset näkemykset kietoutuvat erottamattomasti yhteen.

Brecht ei tarjonnut teoksissaan valmiita vastauksia ja julistuksia, vaan hänen tarkoituksenaan oli herättää kysymyksiä ja kriittinen asenne katsojassa. Brechtin mukaan tämä katsojan sisäinen muutos näkyisi myöhemmin toimintana hänen elämänsä muilla osa-alueilla. Brechtin teoriaa tutkittaessa havaittiin, että se sisältää ristiriitoja ja sen ihanteita on osittain vaikea sovittaa käytäntöön, jos niitä noudatetaan kirjaimellisesti.

Vertailemalla eeppisen teatterin ja dokumentaarisen elokuvan käyttämiä keinoja ja tavoitteita löydettiin paljon yhteneväisyyttä. Näin ollen vieraannuttavien keinojen hyödyntäminen dokumentaarisen elokuvan teossa oli hedelmällistä ja mielekästä. Elokuvaa tehdessä pyrittiin hyödyntämään kollektiivista tekotapaa Brechtin innoittamana. Raaka -elokuvasta ei kuitenkaan pyritty tekemään oppikirjamaisen tarkasti brechtiläistä teosta vaan Brechtin teoriaa hyödynnettiin soveltavilta osin ja tavoitteena oli mahdollisimman korkealaatuinen elokuvateos. Elokuvaa tehtäessä päädyttiin pohtimaan totuudellisuutta tuotetun teoksen kontekstissa.

Opinnäytteen teoriapohjana käytettiin Brechtin omia tekstejä ja hänestä myöhemmin kirjoitettuja analyyseja sekä dokumentaarista elokuvaa käsittelevää kirjallisuutta.

The thesis investigated the use of Bertolt Brecht’s alienation effect in documentary filmmaking. Brecht was an important figure in the early 20th century theater scene, credited with the development of epic theater. The thesis resulted in the production of Raaka (2024), a short documentary film serving as the final project of Tampere University of Applied Sciences and the practical component of this thesis. The documentary film was approached as an art form rather than from a journalistic perspective.

The aim was to provide a comprehensive yet concise overview of Brecht as a person and to examine his theory of the alienation effect, applying it in practice. The alienation effect refers to techniques used to make artificiality of the work and its constructed nature in relation to reality visible. Brecht did not offer ready answers in his works; instead, his intention was to provoke questions and a critical attitude in the viewer, which would hopefully later manifest as action in other areas of life.

Understanding Brecht as a person was crucial for comprehending his artistic theory, as his artistic and political views are inherently intertwined. The thesis identified similarities between the contemporary world and Brecht’s era in terms of global political situations. By comparing the principles and objectives of epic theater to the techniques and goals employed in documentary filmmaking significant parallels were discovered. Hence, utilizing Brecht’s ideas in documentary filmmaking proved to be rewarding. However, the film Raaka was not intended to be a strictly Brechtian work, but rather Brecht’s theory was applied selectively, aiming for a high-quality film production. During the filming process, considerations regarding the truthfulness within the context of the produced work were raised.

The theoretical framework of the thesis relied on Brecht’s own texts, analyses of his work by later scholars and literature on documentary filmmaking.