Asetonitauti lypsykarjalla : yleisyys, hoidot ja hoitojen teho
Heikkilä, Aino (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052816796
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052816796
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tilaajana toimii suomalainen karjanjalostusosuuskunta Faba Osk. Työn tutkimuksellisessa osuudessa selvitettiin Faban tarjoaman aineiston pohjalta asetonitaudin yleisyyttä, hoitokertoja, tuotantovaihetta sairastuessa sekä eläinten ikää sairastuessa. Aineiston pohjalta on myös käyty läpi mitä muita sairauksia asetonitautia sairastavilla eläimillä on esiintynyt sekä niiden yleisyyttä.
Asetonitauti on lypsykarjalla esiintyvä energia- aineenvaihdunnan häiriö. Asetonitautia voidaan kutsua myös ketoosiksi tai kansankielellä kolmen viikon taudiksi. Nimensä mukaisesti tauti tulee usein kolmen viikon sisällä poikimisesta. Lypsykauden alkaessa energiantarve kasvaa ja eläin tarvitsee paljon energiaa, mutta syöntikyky poikimisen jälkeen on usein heikko. Elimistö käyttää normaalisti maidontuotantoon hiilihydraateista peräisin olevaa energiaa, mutta niiden puutteessa se alkaa käyttämään rasvavarastoja. Elimistön hakiessa korvausta rasvakudoksista vapautuu vereen ketoaineita, jotka aiheuttavat ketoosin.
Eläimestä saattaa huomata hengityksen, virtsan sekä maidon hajusta selkeän asetonin hajun sen sairastaessa asetonitautia. Muita asetonitaudin oireita ovat yleensä ruokahalun väheneminen, eläimen laihtuminen, maitotuotoksen lasku, ulosteen muuttuminen kuivaksi, kovaksi sekä kiiltäväksi. Erikoisempia oireita varsinkin aivoketoosin kohdalla ovat poikkeavat käyttäytymismallit, kuten lisääntynyt syljeneritys, lihaskrampit, kurkunpään ahtautuminen, kouristukset, nuoleskelu, esineisiin painautuminen, sokeus, koordinaation häiriö sekä aggressioita episodeina. Tiinehtymisongelmat ovat myös merkki mahdollisesta asetonitaudista.
Tutkimuksellisessa osassa todettiin, että eniten eläimiä on sairastunut toisen poikimisen yhteydessä, neljännen tuotantoviikon aikana. Ajankohta on melko selvä, koska toisella lypsykaudella lehmä tuottaa ensimmäistä kautta selkeästi enemmän. Tauti uusii herkästi seuraavilla poikimakerroilla ja aineiston eläimistä 76 % oli sairastanut taudin useampaan kertaan. Hoitovaste on kuitenkin ollut hyvä, koska vain 7 % eläimistä on tarvinnut useamman hoitokerran yhtä sairauskertaa kohden. Piilevän asetonitaudin diagnosointi on mahdotonta ilman testausta ja tästä syystä monesti tauti kehittyy kliiniseksi ennen hoidon aloittamista. Tämä vaikeuttaa paranemista, taudin jo päästyä pidemmälle. Hoito on kuitenkin helppoa propyleeniglykoli-valmisteen kanssa.
Asetonitauti on lypsykarjalla esiintyvä energia- aineenvaihdunnan häiriö. Asetonitautia voidaan kutsua myös ketoosiksi tai kansankielellä kolmen viikon taudiksi. Nimensä mukaisesti tauti tulee usein kolmen viikon sisällä poikimisesta. Lypsykauden alkaessa energiantarve kasvaa ja eläin tarvitsee paljon energiaa, mutta syöntikyky poikimisen jälkeen on usein heikko. Elimistö käyttää normaalisti maidontuotantoon hiilihydraateista peräisin olevaa energiaa, mutta niiden puutteessa se alkaa käyttämään rasvavarastoja. Elimistön hakiessa korvausta rasvakudoksista vapautuu vereen ketoaineita, jotka aiheuttavat ketoosin.
Eläimestä saattaa huomata hengityksen, virtsan sekä maidon hajusta selkeän asetonin hajun sen sairastaessa asetonitautia. Muita asetonitaudin oireita ovat yleensä ruokahalun väheneminen, eläimen laihtuminen, maitotuotoksen lasku, ulosteen muuttuminen kuivaksi, kovaksi sekä kiiltäväksi. Erikoisempia oireita varsinkin aivoketoosin kohdalla ovat poikkeavat käyttäytymismallit, kuten lisääntynyt syljeneritys, lihaskrampit, kurkunpään ahtautuminen, kouristukset, nuoleskelu, esineisiin painautuminen, sokeus, koordinaation häiriö sekä aggressioita episodeina. Tiinehtymisongelmat ovat myös merkki mahdollisesta asetonitaudista.
Tutkimuksellisessa osassa todettiin, että eniten eläimiä on sairastunut toisen poikimisen yhteydessä, neljännen tuotantoviikon aikana. Ajankohta on melko selvä, koska toisella lypsykaudella lehmä tuottaa ensimmäistä kautta selkeästi enemmän. Tauti uusii herkästi seuraavilla poikimakerroilla ja aineiston eläimistä 76 % oli sairastanut taudin useampaan kertaan. Hoitovaste on kuitenkin ollut hyvä, koska vain 7 % eläimistä on tarvinnut useamman hoitokerran yhtä sairauskertaa kohden. Piilevän asetonitaudin diagnosointi on mahdotonta ilman testausta ja tästä syystä monesti tauti kehittyy kliiniseksi ennen hoidon aloittamista. Tämä vaikeuttaa paranemista, taudin jo päästyä pidemmälle. Hoito on kuitenkin helppoa propyleeniglykoli-valmisteen kanssa.