Turvamoduulit pakkokeinojen käytön vähentämisessä hoitajien kokemana
Koivunen, Johanna; Al-Sultani, Salla (2024)
Koivunen, Johanna
Al-Sultani, Salla
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052816980
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052816980
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa hoitohenkilökunnan kokemuksia uudesta turvamoduulityöskentelystä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, millaiset asiat vaatisivat vielä kehittämistoimenpiteitä, jotta turvamoduulityöskentely olisi toimivaa ja miten turvamoduulit koetaan eettisen ja laadukkaan rajoittamisen toteutumisessa.
Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten laaditulla sähköisellä kyselylomakkeella. Tutkimuksen kohderyhmänä oli Pirkanmaan hyvinvointialueen, psykiatrian toimialueen kahden osaston hoitotyöntekijät (N=49). Kyselyyn vastasi 10 hoitajaa (n=10). Vastausprosentiksi muodostui 20,4 %. Tutkimusaineisto analysoitiin strukturoitujen kysymysten kohdalla tilastollisesti ja avoimien kysymysten kohdalla teemoittelua käyttämällä.
Tuloksista ilmenee hoitajien arvioimana, että eristyshoidon kesto ei ole lyhentynyt turvamoduulien ansiosta. Hoitajat kokivat, ettei turvamoduulityöskentely ole lähtenyt sujumaan ongelmitta. Hoitajat myös kokivat henkilöstöresursoinnin riittämättömiksi osastolla, jos potilasta siirryttiin hoitamaan turvamoduulissa. Hoitajat kokivat turvamoduulit itselleen turvallisiksi, mutta potilaalle ei. Hoitajat kehittäisivät tilojen suunnittelua, toivovat turvamoduulit sellaiseen käyttöön kuin ne ovat suunniteltu sekä ylipäänsä turvamoduulien käytön lisäämistä.
Kehittämishaasteita ilmeni. Turvamoduulit tulisi saada sellaiseen käyttöön, joihin ne ovat tarkoitettu. Tilojen suunnittelu ja muokkaaminen toimiviksi siltä osin kuin se on mahdollista, olisi tärkeää. Koulutuksia tulisi järjestää enemmän. Turvamoduulityöskentelyn ohjeistuksia tulisi muokata selkeämmiksi ja konkreettisemmiksi. Jatkotutkimusehdotuksena esitämme, että kysely toistettaisiin sitten, kun turvamoduulit ovat olleet pidempään käytössä, ja siinä käyttötarkoituksessa, kuin ne ovat tarkoitettu. Lisäksi kyselyn voisi toistaa, kun kehittämistoimenpiteitä on tehty ja ne ovat olleet käytössä jonkin aikaa.
Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten laaditulla sähköisellä kyselylomakkeella. Tutkimuksen kohderyhmänä oli Pirkanmaan hyvinvointialueen, psykiatrian toimialueen kahden osaston hoitotyöntekijät (N=49). Kyselyyn vastasi 10 hoitajaa (n=10). Vastausprosentiksi muodostui 20,4 %. Tutkimusaineisto analysoitiin strukturoitujen kysymysten kohdalla tilastollisesti ja avoimien kysymysten kohdalla teemoittelua käyttämällä.
Tuloksista ilmenee hoitajien arvioimana, että eristyshoidon kesto ei ole lyhentynyt turvamoduulien ansiosta. Hoitajat kokivat, ettei turvamoduulityöskentely ole lähtenyt sujumaan ongelmitta. Hoitajat myös kokivat henkilöstöresursoinnin riittämättömiksi osastolla, jos potilasta siirryttiin hoitamaan turvamoduulissa. Hoitajat kokivat turvamoduulit itselleen turvallisiksi, mutta potilaalle ei. Hoitajat kehittäisivät tilojen suunnittelua, toivovat turvamoduulit sellaiseen käyttöön kuin ne ovat suunniteltu sekä ylipäänsä turvamoduulien käytön lisäämistä.
Kehittämishaasteita ilmeni. Turvamoduulit tulisi saada sellaiseen käyttöön, joihin ne ovat tarkoitettu. Tilojen suunnittelu ja muokkaaminen toimiviksi siltä osin kuin se on mahdollista, olisi tärkeää. Koulutuksia tulisi järjestää enemmän. Turvamoduulityöskentelyn ohjeistuksia tulisi muokata selkeämmiksi ja konkreettisemmiksi. Jatkotutkimusehdotuksena esitämme, että kysely toistettaisiin sitten, kun turvamoduulit ovat olleet pidempään käytössä, ja siinä käyttötarkoituksessa, kuin ne ovat tarkoitettu. Lisäksi kyselyn voisi toistaa, kun kehittämistoimenpiteitä on tehty ja ne ovat olleet käytössä jonkin aikaa.