Esihenkilöviestinnän merkitys asiantuntijan psykologiseen turvallisuuteen

Abstract

Työelämän jatkuvassa muutoksessa esihenkilöviestinnän rooli nousee keskeiseksi tekijäksi organisaatioiden toiminnassa, ollen erityisen ajankohtainen teema, kun organisaatiot pyrkivät luomaan avoimempia ja kannustavampia työilmapiirejä. Psykologinen turvallisuus on merkittävä tekijä työntekijöiden hyvinvoinnissa ja sitoutumisessa, heijastuen suoraan organisaation suoritus- ja innovaatiokykyyn. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää, miten asiantuntijat arvioivat esihenkilöidensä viestintäkäytäntöjen merkitystä omaan psykologiseen turvallisuuteensa työyhteisössä. Lisäksi tutkittiin millaisia esihenkilöiden viestintäkäytänteitä asiantuntijat pitävät keskeisinä psykologisen turvallisuuden rakentumisessa, ja miten esihenkilöiden viestintäkäytäntöjä tulisi kehittää asiantuntijoiden psykologisen turvallisuuden tukemiseksi. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella ja aineisto kerättiin kahdeksan asiantuntijan yksilöteemahaastatteluilla maalis-huhtikuussa 2024. Kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkimustulokset osoittivat, että asiantuntijat pitävät esihenkilöiden avointa, selkeää ja johdonmukaista viestintää olennaisena heidän psykologisen turvallisuutensa rakentumisessa, vaikka psykologinen turvallisuus ei rakennu pelkästään esihenkilöviestinnän varaan. Ylipäätään psykologista turvallisuutta pidettiin erityisen tärkeänä asiantuntijatyössä, sillä se edistää luovuutta, innovatiivisuutta ja ammatillista kasvua. Esihenkilöiden viestintäkäytäntöjen kehittämisessä asiantuntijat painottivat henkilökohtaista lähestymistapaa sekä monikanavaista kommunikaatiota, jotka tukevat yksilöllisiä tarpeita ja vahvistavat turvallisuuden tunnetta. Tulokset myös korostivat palautekulttuurin kehittämisen merkitystä, sillä rakentava palaute ja avoin keskustelu edistää luottamusta ja yhteistyötä työyhteisössä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, tehokkaan esihenkilöviestinnän olevan avainasemassa koetun psykologisen turvallisuuden rakentumisessa asiantuntijaorganisaatioissa. Esihenkilöiden tulee jatkuvasti kehittää viestintäkäytänteitään vastaamaan asiantuntijoiden muuttuviin tarpeisiin sekä tukemaan organisaation hyvinvointia ja tehokkuutta. Tutkimus tarjoaa tietoa organisaation kehittämistoimiin, erityisesti esihenkilöviestinnän keinoin edistettävän psykologisen turvallisuuden alueella. On suositeltavaa, että tutkimuksen tuloksia hyödynnetään laajasti esihenkilökäytännöissä ja että ne kannustavat jatkotutkimuksiin esihenkilöosaamisen ja psykologisen turvallisuuden ymmärryksen parantamiseksi.